Tänään se sitten sattui minullekin. Kengät hajosivat. Hyljättyjä, loppuun kuluneita kenkiä näkee aika ajoin milloin missäkin tienvarren tolpassa.
Camino del Norten maasto on kivistä. Terävät kivet vaativat kengiltä paljon, erityisesti pohjilta.
Kotona testasin kengät vesihanan alla. Eivät läpäisseet vettä. Kun katsoin kenkiä täällä parinsadan kilsan jälkeen, pohjat olivat reikiä täynnä. Vesi tuli sieltä sisään.
Olemme saaneet nauttia hienoista ilmoista kaksi viikkoa. Poutaa, ei liian aurinkoista, vaan juuri sopivaa kävelyä ajatellen. Tänään sitten ropsahti taivaan täydeltä.
Eipä tullut turhaan kannettua coretex-pukua. Kerran tosin jo käytin sitä. Nukuin se päällä, kun majatalossa oli niin kosteaa.
Haa! Rinka tuntui tänään kevyeltä.
Gradossa astuimme hotelliin siinä toivossa, että olisi lämmintä ja kuivaa. Huoneen termostaatti on asetettu 17 asteeseen. Huh, huh, talossamme syntyisi kapina mokomista asteista. Kosteus lisää vielä kylmyyden tunnetta.
Ostin kumisaappaat. Saas nähdä miten niillä camino sujuu.
Hotellin emäntä kuivattelee kenkiämme. Lupasi että aamulla ovat kuivat. Kamun kengät ovat ehjät, mutta silti litimärät sisältä.
Kuivat kengät ovat parasta mitä tiedän 😉 .