Viimeinen vilkaisu rakkaisiin maisemiin, jossa kroppa saa sopivaa tekemistä ja sielu lepoa. Paikka, jossa kotioloissa uneton mummo nukkuu suurimman osan ajasta.
Saariston äänimaailma tainnuttaa uneen. Kotona ihmisten aikaansaamat äänet – aamulehden tullessa postilaatikon metallinen kolahdus, lentokoneet ja moni muut saa havahtumaan unesta. Paratiisissani uni maistuu. Kolme ensimmäistä päivää meneekin help0sti horroksessa milloin riippukeinussa, milloin sisällä mökissä. Kirja makaa mahallani, muutaman sivun jälkeen jatkan telkkarin katsomista silmäluomien sisäillä. Ei edes lokkien karjunta herätä. Aaltojen rytmikäs loiske rauhoittaa.
Joka ikinen vuosi sama juttu. Ensimmäisenä päivänä manaan, että olen tullut vanhaksi. Liikkuminen on työlästä, sillä maastoa ei hahmota. Luonnon muovaavat polut ja rappuset, joita pitkin kuljemme saunalle, kaivolle ja laiturille lipsuvat allamme.
Mietimme myös siippani kanssa mahdammeko enää parinkymmenen vuoden kuluttaua saada kantamukset roudattua kallioita pitkin ylös suosikkimökillemme. Vai pitäiskö vuokrata jokin helpommin saavutettava mökki. Vai kenties vaihtaa viinipullot pahviviineihin. Ja kirjat padiin. Jaa, se ei taida onnistua sillä sähkö on tällä saarella kortilla. Kännykkäkin pitää käydä lataamassa soutumatkan päässä kalastajan tiluksilla.
Parasta lienee se, että paratiisissani ei voi tehdä ”mitään”. Paitsi tiskata, kantaa vettä, pilkkoa puita, taistella tulen saamiseksi saunan uuniin. Niin ja tietysti soutaa hakemaan ruokaa kalastajalta. Tuore kala ja juuri nostetut perunat. Nam! Pari kertaa viikossa voi tilata mantereen pikkumarketista täydennystä kaappeihin. Nekin toimitetaan kalastajan puotiin. Samoin kuin päivälehti.
Paratiisiin kuuluu käärme. Niin tännekin, siksi jaloissa pitkävartiset. Siippa kyllä vetelee kaikki pusikot sandaaleissa. Käärmeet kuten saariston linnut ja asukkaatkaan eivät tunkeile, vaan väistyvät tieltä. Niin myös käärmeet luikertelevat koloihinsa ihmisen askeleet tuntiessaan.
Yhden kyyn ehdin pongata viikon aikana, aivan viimeisenä päivänä.
Tämän tyyppinen paratiisi jakaa ihmiset. Rähjärolloja ja ryyppääjiä ei näy. Hienohelmat ja heikkolihaksiset eivät innostu vesien kantamisesta ja primitiiviista olosuhteista, puuceestä puhumattakkaan. Aadeehoodeet hakeutuvat aktiiviteettien pariin. Paratiisissa viihtyvät luonnon äänistä ja karuista maisemista nauttivat.
