Ei hätää, en ole loukkaantunut tai muuta, eikä rollaattori vielä odottele eteisessä. Käväisinpä vain iäkkään sukulaisen kanssa Nuuksiossa. Kaunis, helteinen toukokuinen päivä kun oli ja metsään teki mieli.
Vielä pari vuosikymmentä sitten lykkäsin lastenvaunuja ja haeskelin kupla vuoroin muksun, vuoroin omassa otsassa vaunureittejä vessoihin. En ollut tuolloin kuullutkaan esteettömyydestä. Kauppoihin, kahviloihin ja muuhun portaitten päässä olevaan kohteeseen vaunut nostettiin yhteistyössä lähistöllä liikuskelevan uhrin kanssa. Niin myös bussiin ja sieltä pois.
Onneksi kaikki on nykyään toisin. Bussit niiaavat heikkojalkaisten ja lastenrattaiden edessä kuin vallasväen palvelijat aikoinaan. Moniin kohteisiin pääsee itsestään selvästi apukulkuneuvoilla. Esteettömyydestä haetaan myyntivalttia.
Rollaattori taiteltiin taksin peräkonttiin ja ajettiin Luontokeskus Haltiaan.
http://www.haltia.com/vieraile-haltiassa/esteeton-haltia/
Muille samaa retkeä taksia käyttäen suunnitteleville neuvoksi. Kannattaa ajaa Maahisenkierros -reitin alkuun, Solvallan Arenan ylätasanteen inva-parkkipaikalle asti, ei jäädä Haltiaan. Taksi ei välttämättä tiedä tätä, osoitteiden mukaan kun ajelevat. Ylämäki ei ole kuin pari sataa metriä, mutta vie voimat rollaattorilaiselta. Jos haluaa ruokailemaan Haltian ravintolaan, niin alamäki sujuu autottomaltakin huonojalkaiselta helpommin.
Mutta toisaalta olisihan se ihanaa syödä eväitä Maahisenkierroksen varrella.
Mitä Haltian ravintolaan tulee, lounaspöydän anti maistui mainioilta. Erityisesti pidin katajasiirapilla maustetuista porkkanoista ja nokkospiimäpossusta.
Ravintolan interiööri ei ole synkassa ruuan kanssa. Ruuan laatuun ja mielikuvituksen käyttöön on satsattu, mutta itse ravintola muistuttaa kouluruokalaa. Terassille voisi hommata aurinkovarjoja. En tiedä oikeastaan ketään, joka haluaisi syödä iltapäivän helteessä ja suorassa auringonpaisteessa. Paitsi ehkä muutama suomalainen.