Kaksitoista vuotta sitten makasin aurinkotuolissa Gambiassa ja mietiskelin, että olisipa mielenkiintoista päästä kurkkaamaan paikalliseen kotiin. Olin toki monesti aiemmin osallistunut eri puolilla maailmaa järjestettyihin retkiin, joissa käytiin ihmettelemässä bussilastillisen voimin paikallisuutta – ja useasti ikävä kyllä meidän suomalaisten silmissä kurjuutta. Sitä en halunnut, vaan pienen porukan juttutuokiota, jolloin olisi päässyt pintaa syvemmälle matkakohteen kulttuuriin.
Gambiassa valkoisena liikkuminen oli vaikeaa. Parhaiten selvisi kun palkkasi paikallisen hätistelemään pois innokkaat myyjät ja naisten kimpussa hyörivät vonkaajat. Pienimuotoinen kotivierailu järjestyi kun hotellin turvamies vei meidät ja pari muuta saman hotellin asukkia kotiinsa. Maksu hoitui riisillä. Ei millään kilon uncle bens-purkilla vaan säkillä, jonka kantamiseen tarvittiin kaksi miestä. Perhe oli laaja ja riisi meikäläisittäin puoli-ilmaista.
Gambian reissusta kehkeytyi yritykseni liikeidea. Järjestää ulkomaalaisille vierailuja suomalaiskoteihin. Ei mitään kotimajoitusta vaan lyhyitä tutustumisia, ei maatilakäyntejä vaan illallisia kaupunkikodeissa. Hullunahan tuohon maailmanaikaan pitivät mutta nykyään kaikenlainen sohvasurffailu ja paikallisten kanssa tekeminen on pop.
Pari vuotta vierähti ennen kuin moninaiset pykälät ja paragrafit oli selätetty ja isäntärinki pystytetty. Yritykseni, Cosy Finland täyttää muutaman viikon päästä kymmenen vuotta. Viime sunnuntain Helsingin Sanomissa kerrotaan sen suosituimmasta ulkomaalaisille suunnatusta ohjelmasta, kolmen tunnin illallisvierailusta. Se on ohjelma, josta Cosyn toiminta alkoi vuonna 2005.