Majoituspaikan plus-puoliin kuuluu se ettei tarvitse itse kokata, ellei halua. Sekä aamiaisen että illallisen saa edullisesti ruokala(ravintolassa).
Illallinen on kelpo ravintoa. Lihaa tai joskus jopa kalaa ja perunoita kasapäitten ellei ole valppaana siinä vaiheessa kun virolaisemäntä sen lautaselle annostelee. Salaatit ovat kaalipainotteisia raasteita.
Aamiainen on oma lukunsa. Tänään tarjolla oli liha-makaronilaatikkoa. Sunnuntaina italiansalaatin oloista jotakin. Useimmiten on kuitenkin puuroa ja sellaiseen on jokainen suomalainen varmaan lapsuudessaan tottunut. Puuro on oikeastaan hyvää, sillä se ehtii hautua kauan ennenkuin viimeisimmät – kuten minä – vääntäytyvät aamaiselle. Asiakkaat ovat suurimmaksi osaksi virolais, liettualais, puolalais -taustaisia ja lähtevät aikaisin työihinsä rakennuksille ja siksi aamiaista tarjoillaan jo 5.30 alkaen.
Emäntä, jonka suupielissa hymy ei juurikaan viivähtele, lupasi – näin olin murahduksen tulkitsevinani edellispäivänä – tehdä minulle juustoleipiä makaronilaatikon sijaan. Siellä ne odottelivat vitriinissä aamulla.
Kahvi! Muistelen matkoilla ollessani kulkeneeni murokahvipussi käsilaukussa ennenkin. Liekö ollut Virossa. Tämän majapaikan kahvi on niin laihaa, että sen avulla pysyy unessa pitkälle iltapäivään.