Tänä aamuna odotin parinkymmenen peregrinon kassa päivänvaloa kahviossa. Vettä satoi lähes kaatamalla. Pimeää on täälläkin. Nyt olisi ollut tarpeen heijastinliivi, jonka jätin joitakin viikkoja sitten erääseen baariin, kun halusin vähentää painoa.
Siinä odottaessamme espanjalainen opetti minulle sananlaskun ”Mal tiempo, buena cara”, joka vapaasti käännettynä (ja hänen ilmeitään tulkiten) olisi ”Huono ilma, iloinen ilme”.
Olen tyytyväinen tuulesta, sillä muistan kuinka aurinkoisena, tuulettomana päivänä kärpäset kiusasivat. Ne tunkivat suuhun ja silmälasien väliin. Täällä mesetalla peltoa riittää ja varmaan olivat lannoittaneet sitä kun kärpäsiä oli niin paljon.
Matkaa varten hankkimani coretex-takki on ollut tarpeeseen monesti ja tänään erityisesti. Näin kovalla tuulella sadeviitalla ei tee mitään, päinvastoin se on tiellä kun tuuli riepottaa liepeitä kasvojen eteen.
