Onkohan tässä mitään järkeä! Viikonlopun ajan olen matkannut peregrinojen tahdissa. Useimmat tähtäävät Santiagoon, jonne on vielä reilut 600 km, ja jokainen linkkaa jollain tavalla. Kenellä vaivaa polvet, kenellä rakot jaloissa. Suosituin nähtävyys joka kylässä on apteekki. Itse olen onneksi säästynyt vielä vaivoilta. (Uskon vahvasti Suomen armeijan villasukkiin ja ilmaviin vapaa-ajan kenkiin, josta jaloille voi helposti antaa ilmakylpyjä. Toivottavasti eivät petä tälläkään kertaa.)
Pamplonan ja Los Arcosin välillä maasto on mäkistä. Maissipeltoja, viiniviljelmiä, tuulimyllyjä ja voimalinjoja. Monet pienet, hyvinhoidetun näköiset kylät palkitsevat kulkijan. Cirauqui jäi erityisesti mieleen kauniista ovista ja julkisivuja koristavista viiniköynnöksistä. Suun saa makeaksi tien varsien viikunapuista ja karhunvatukkapensaista. Toinen mukavan näköinen kylä on Estella, josta löytyy muutamia nähtävyyksiäkin katedraalin lisäksi.
 |
| Tien varsilla kasvaa myös manteleita mutta ne vaativat järeämpiä työkaluja kuin viikunat ja karhunvatukat. |
Pikkukylän baareissa paikalliset pistäytyvät aamukahvilla (+muilla juomilla). Lehteä lukiessani ihmettelin kuolinilmoituksia; monet olivat huomattavan iäkkäitä. ”Navarralaiset ovat pitkäikäisiä. Täällä on hyvää kinkkua, hyvää juustoa ja erinomaista viiniä. Se on pitkän iän salaisuus”, baarimikko selventää ja kertoo samalla yli satavuotiaista sukulaisistaan. Mies aikoo nähtävästi elää pitkään, sillä hän lataa samalla itselleen aamupäivän välipalaksi kinkkusämpylän ja reippaan kokoisen lasillisen rosadoa.
Korkeuksiin, Lorcan kylään kiivettyäni asetun R.P. de Lorcan majataloon, jossa Jose Ramón tarjoaa petipaikkoja seitsemällä eurolla. Huomaan heti, että kyseessä on tuore yrittäjä. Hän touhuaa reipastahtisesti ja saa asiakkaan tuntemaan tervetulleeksi, mikään ei ole ongelma.
”Sain rakennuksen isältäni ja halusin tehdä siitä alberguen”, Ramón kertoo. ”Viranomaiset tukevat uusia casa rural- ja hotelliyrittäjiä, mutta albergon perustamiseen ei saa tukea.”
Illalliseksi Ramón loihtii apulaisensa kanssa erinomaisen menu peregrinon, jossa kaikki vaeltajan kaipaamat vitamiinit ovat kohdallaan. Salaattipuolta on näillä vehreillä seuduilla saanut hakea, samoin hedelmiä. Illalliset ovat usein olleet kovin lihavoittoisia. Aamiainen on sitten oma lukunsa: maitokahvia ja niin makeita kakkuja, että hampaat irtoaa.
