Emäntä Joanne on 56-vuotias, eronnut nainen, jonka reilun sadan neliön asunnossa on hyvin tilaa matkailijoille. Hän ottaa vastaan vieraita aina silloin tällöin, lähinnä talvisin ja yleensä vain viikonloppuisin.
Vieraalle olosuhteet ovat mukavat. Tilava huone ja oma parveke hyvällä alueella kävelyetäisyydellä keskustasta. Tupakanhaju on tosin pinttynyt seinille ja siirtyy matkalaukun sisältöön kotiin viemisiksi.
Mikäli vieraat valtaavat koko asunnon, niin kuin minunkin vierailuni aikana, jolloin puolalainen perhe tuli pariksi yöksi, Joanna siirtyy vapaa-ajan asuntoonsa Krakovan laitamille.
On vain ajan kysymys milloin Joanna muuttaa pienempään. Laitamaille hän ei kuitenkaan halua. Hän haluaisi asua keskustassa, sillä harrastaminen on helpompaa. Kaikki on lähempänä. Kuten ikonikoulu.
Illalla ex-mies pistäytyy. Päällä Jaguar-logopaita. Maailmanmiehen elkein hän kertoo ääntä nopeammasta kyydistä Varsovasta Krakovaan. Autostaan hän on ottanut kaiken irti. ”400 kilometriä, kaksi tuntia ja kolme varttia, ei paha.”
Mies kertoo mustasta kivestä Wawelisssa, jonka aurassa on energiaa. Hän työskenteli aikoinaan Krakovassa sairaalassa ja lainasi sieltä laitetta, jolla mittasi energiavirtoja. Aura ilmestyi aina kun kiveä kosketti. Verrokkikivelle ei käynyt samoin.
Joanna intoutuu: ”Sanovat, että paikka jossa tuo musta kivi on, ei tuhoudu koskaan. Varsova pommitettiin lähes maan tasalle toisessa maailmansodassa mutta Krakova säästyi.”
Toisenlaistakin selitystä kuulee: saksalaisten mielestä Krakovaa oli liian saksalaisena pommitettavaksi.
Joanna vuokraa huoneita saadakseen lisätuloja.
”Puolet tuloista kuluu veteen, puhelimeen, kaasuun, ruokaan ja lämmitykseen.”
Hän työskenteli arkistonhoitajana tiedeinstituutissa ja pääsi eläkkeelle vuosi sitten.
”Uskon että ihmiset ovat hyviä. Minulla ei ole huonoja kokemuksia. En pelkää antaa avaimia vieraille”, Joanna vakuuttaa.
Jotkut pelkäävät että yöpyjät vievät tavaroita. ”Minulla ei ole sitä ongelmaa. Ei pelota yhtään”, Joanna katselee ympärilleen keittiössä.
Kolme perhettä asuu samassa talossa. Korjauskustannukset jaetaan, mikä tuottaa aina ongelmia kun pitäisi ylläpitää taloa. ”Aina löytyy joku joka ei halua remontoida”, tuskailee Joanna.
Aika kuluu lukien ja televisiota katsellen. Joskus hän pelaa tennistä ja ui. Krakovassa on ikonikoulu, jossa Joanna maalaa ikoneita. ”Siihen tarvitaan taitoa ja taitoa minulla on. Nyt eläkkeellä on myös aikaa maalata.”
Toinen kolmekymppisistä pojista asuu yhä kotona, toinen on jo muuttanut omilleen.
”Pian minusta tulee isoäiti. Isoäidiksi tulemista en osaa edes kuvitella, voihan olla että kaikki jää jos hullaannun täysin.