Tiranaan saapuessani lentokentällä sain viestin, että minut on sijoitettu Hotel Golden Floweriin. Onneksi olin tarkkana osoitteen kanssa, sillä myöhemmin osoittautui, että joku toinenkin palvelu löytyi jotakuinkin samalla nimellä. Sinne taksi olisi minut ajanut.
Matkasin lentokentältä Albania Tirana Lunas Express bussilla Skanderbegin aukiolle, jossa välitankkasin aukion ravintolassa (onneksi sillä hotellissa ei saanut mitään). Jatkoin matkaa taksilla Golden Floweriin.
Taksinkuljettajalta sain ensikäden murinaa Albaniasta.
”Albaniassa on niin vaikea rikastua. Ulkomailla asuvat albaanit ostavat kiinteistöjä ja pitävät tyhjillään tai Airbnb:nä. Sitten rakentavat lisää rikollisilla keinoilla ja rahan pesulla. Hinnat nousevat. Kaikki on kallista ja palkat kehnoja.”
Kuljettajalla oli aikaa puhella, sillä ruuhkaa riitti. Vauhtia ei, mutta vaarallisia tilanteita kyllä. Hän kertoi, että neljä kertaa oli kolaroinut, mutta ei kertaakaan niin, että itse olisi ajanut jonkun kylkeen.
Nykyiset ruuhkat kuulemma johtuivat siitä, että ihmiset olivat palanneet lomiltaan. Turistikautena ei ole niin paljon autoja liikenteessä, sillä turistit eivät aja vaan kävelevät. En yhtään ihmettele. Kävelemällä pääsee luultavasti nopeammin.
Kyllä tiellä liikkuvilla kävelijöillä näytti olevan luotto autoilijoihin. Kännykkää tuijotellen nuori nainen ylitti tietä, edestä ja takaa sujahteli autot ja mopot. Kypärät olivat harvassa. Kypärättä ajamisesta voi saada sakot. Myöhemmin hotellissa sain kuulla, että eräskin mies oli saanut ”satoja” sakkoja. Ei vöitä, ei kypärää, milloin mitäkin. ”Albanialaiset eivät välitä laeista. Maksavat mieluummin.” Kympistä kolmeen kymppiin euroina on tavallinen sakko.
Hotellin ”Il capo” tavattavissa ”domani” ”
Kun vihdoin olimme hotellilla, taksi joutui jättämään minut tietyömaan vuoksi kadun laitaan. Matkatavaroitahan minulla ei ollut, sillä ne olivat lähteneet omille teilleen.
Hotellin katolla kyllä loisti Golden Flower, mutta muutoin oli pimeähköä. Pienestä ikkunasta hohti jonkinlainen kajo.
Ikkunalaudalla odotti soittokello, mutta sen rämpytys ei tuottanut tulosta. Mielessä kävi, että käyn pysäyttämässä jonkun ohikulkijan ja pyydän apua, sillä minulla ei ollut puhelimessa paikallista sim-korttia ja puhelutkin olin estänyt operaattorin sovelluksessa.
Vielä raivoisa paukautus ikkunaan. Ja kas, sieltä näytti vastaanottovirkailija, ikivanhus kömpivän sohvalta, jonne ilmeisesti oli nukahtanut katsoessaan jalkapalloa.
Oli virkailijalla kuitenkin tieto, että olen tulossa, mutta maksua vaatiessa tuli vastaan kielimuuri. En halunnut maksaa kuin yhden yön ja aamulla sitten miettiä, mistä saisin sopivan hotellin.
”Il capo” tulee ”domani”. Olin kiitollinen teiniaikojen italian opinnoista, sillä ikivanhus osasi italiaa. Saimme jotenkin asian setvittyä sen verran pitkälle, että sain huoneen ja jatkaisin maksuasiaa kunnes pomo saapuu seuraavana päivänä.
Huone oli mukava ja parvekkeelta pääsin heti seuraamaan jalkapallon harjoittelua, jota harrastivat yömyöhään.
Ostariin bussilla
Seuraavan aamun tunnelmia:
”Nyt olen täällä jossain järven rannalla (niin kuin en olisi tarpeeksi niitä jo katsellut kotimaassa) ja yritän löytää ostarin, jotta saisin vaatetta. Huomenna piti mennä vaellukselle, mutta peruin. Alkaa olla ikävä omaa parveketta.”
Ostari löytyi. Sinne pääsi bussilla numero 2. Pysäkillä kyselin ohikulkijoilta aikataulua. Vanhempi paikallinen sanoi, että täytyy vaan odottaa, ei ole aikataulua. Nuorison edustaja kaivoi kännykkänsä ja katseli, että arviolta kymmenen minuutin päästä tulee. Varmaan joku sovellus on olemassa.
Bussissa oli kuljettajan lisäksi kiertelevä rahastaja sellaisine kolikkosäilöineen (en tiedä nimeä mokomalle, mutta sellainen historiasta tuttu metalliesine, jossa erikokoiset rahat ovat vierekkäisissä putkiloissa ja varmaan jousella pomppivat sormen lisätessä tai poistaessa kolikon).
Tiranan suunnitelmat uusiksi – eikä ollenkaan huono juttu
Näin jälkikäteen ajatellen minulla kävi tuuri, vaikka aluksi ei siltä näyttänyt.
Minulla oli vaelluskengät, mutta ei muuta vaatetusta. Olin tilannut päivän kestävän patikkareissun Bovilla-järvelle ja Gamti-vuorelle niin että tulisivat noutamaan minut hotellilta – siis siltä alkuperäiseltä – enkä viitsinyt ruveta säätämään, vaikka vaatteet olisin ehtinyt hankkimaankin. Peruin.
Olin jumissa Gloden Flower – hotellissa myös siksi, että Finnairin robottien kanssa keskusteltuani, sain täytettyä kadonneen tavaran lomakkeen ja siihen palautusosoitteen. Kun yritin muuttaa, systeemi vain totesi, että ei ole mahdollista enää. (Mitenhän toimisivat, jos olisin ehtinyt jo Pohjois-Makedoniaan ennen tavaroiden löytymistä.)
Matkalaukkuni tuli kolmantena päivänä, mutta siihen mennessä olin jo tehnyt päätöksen pysyä Golden Flowerissa, sillä pidin hotellin ilmapiiristä.
Yksi keskeinen syy oli respan nuori mies, oikea kultajyvä. (Nyt kerrottakoon, että ei ”siinä mielessä”, hän oli liian nuori tyttärellenikin). Mies, ikävä kyllä en muista nimeä, puhui ihanasti englantia ja valaisi monin tavoin albanialaista elämää. Hän kertoi muun muassa mielenosoituksista, arveli niiden riistäytyvän käsistä lokakuussa, kun väki palaa lomilta. Albanialaisten lomakautena on ollut vaisumpaa. Olinkin ihmetellyt sitä, että kaupungilla näytti uutisointia rauhallisemmalta. Mutta mielessäni olivat siis alkukesän uutisoinnit ja matkalla olin syyskuun lopussa. Nyt lokakuussa täältä kotimaasta katsottuna näkymä on taas toisenlainen. Rajua menoa näyttää olevan niin Euroopassa kuin Albaniassa. Albanian mellakoissa on kyse korruptiosta ja tyytymättömyydestä hallintoon.
Toinen ilmapiiriin vaikuttava oli italialainen ikääntynyt hyppykeppi, joka piti yllä omaa showtaan aamiaisen aikaan ja veti minutkin siihen mukaan. Siitä muodostui hauskoja keskusteluja, joihin myös respan mies antoi oman osuutensa. Hyppykeppi oli vuokrannut auton ja ajeli sillä eri puolille Albaniaa. Parkkipaikka oli jotenkin ongelmallinen. Yhtenä aamuna hän kertoi naama virneessä, että oli saanut sakot, kun oli jättänyt auton läheiselle tielle. Suomalaiselle lainkuuliaiselle se ei kuulosta naurun paikalta, mutta italialainen otti sakosta ilon irti. Parkkisakko oli kuulemma kympin ja parkkitalossa olisi maksanut 24 euroa vuorokaudessa.
Minua kiinnostaa aina paikallinen elämä turistinähtävyyksiä enemmän. Siitä syystä tämän hotellin ”pienet ympyrät” antoivat paljon. Sitä paitsi ehdin kyllä niitä nähtävyyksiäkin katselamaan. Toki se vei enemmän aikaa ja vaati jalkatyötä päästäkseen keskustaan.
Tiranan keuhkoissa – Liqeni Artificial i Tiranës tekojärveä kiertämään
Sunnuntaina tein kuten paikalliset, kävelin Tiranan tekojärvimaisemissa. Tekojärven (Liqeni Artificial i Tiranës) ympäri kulkee reitti, jota paikalliset kiertävät kävellen, juosten, mopoilla, miten vaan. Kun oli sunnuntai, reitti oli täynnä porukkaa, erityisesti kaupungin puoleisessa päässä, jossa on kuppiloita.
Koira makasi lenkkipolulla. Ihmiset juoksivat ja mopot päristelivät ohitse, mutta koira vain nukkui. Piti oikein tarkistaa, että hengittää. Korvamerkintä tarkoittaa, että koira on rokotettu rabiesta vastaan. Viranomaiset hoitavat rokotukset.
Tiranan tekojärvi sijaitsee suuren kaupunkipuiston, Grand Park of Tirana -alueella. Se ja ympärillä oleva virkistysalue ovat peräisin 1950-luvulta. Wikipediassa kerrotaan, että kalaa nostettiin diktaattori Envar Hoxhan aikoihin järvestä, mutta kalat eivät päätyneet hänen lautaselleen. Hän suosi vain Ohridjärven kalaa. Kalat menivät tavallisten tiranalisten käyttöön.
Järveä kiertävä ulkoilureitti näytti olevan suosittu. Hotellin edessä reitillä kävi alituinen ”xhiro”, paikalliseen kulttuuriin kuuluva iltakävely). Siellä kulki pyöräilijöitä, kävelijöitä ja juoksijoita kaikkina aikoina, jolloin olin hereillä.
Järvi on saastunut, siinä ei voi uida. Ympäröivien rakennusten jätevedet on laskettu järveen, osin kuulemma yhä lasketaan.
Albaniassa synttärikakun päällä lukee ”Edhe 100”.
Kuvassa 9-vuotiaan Tomasin synttärikakku. Kyselin konditoriasta, mutta olisi pitänyt tilata koko kakku. Sattui niin hyvin, että läheisessä kahvilassa vietettiin synttäreitä ja menin kuokkimaan kuvaamisen ajaksi.
Kakussa lukee ”100” siksi, että päivänsankarin toivotaan elävän ainakin 100-vuotiaaksi.
Pysy mukana! Kohta tulee lisää juttua Tiranasta ja muista matkakohteista.
Matkan ensimmäinen osa tässä linkissä Balkanin kolmen kaupungin kierros – Tirana, Skopje, Pristina