Laura Anderssonin kirja, Tähtipölyn bulevardi kuljetti minut 1930-luvun Helsinkiin – aikaan, jolloin kieltolaki juuri kumottiin.
Kirjan päähenkilö Doris Laine, viinatrokarin tytär, elää kaksoiselämää: päivisin hän tekee tietään valkokankaalle, öisin hän seikkailee kaupungin epämääräisessä maailmassa.
Doriksen tie valkokankaalle alkaa sattuman kautta. Hän tuli huomatuksi kadulla – tämä oli varmaan ennen vanhaan monen nuoren naisen toive, tulla huomatuksi ja päästä elokuvatähdeksi, päinvastoin kuin nykyään sinne pusketaan somen ja muun kautta – ja tämä sattuma johti hänet punaiselle matolle elokuvan ensi-iltana.
Kirjassa esiintyy monia vieläkin Helsingissä tunnistettavissa olevia paikkoja ja kannattaakin vilkaista kirjan lopussa olevia Jälkisanat -sivuja. Mieleen tulee, että voisi vaikka tehdä kävelykierroksen noilla kulmilla.
Historiallisen ajankuvan lisäksi kirja kertoo rohkeudesta ja oman elämänsä valinnoista.
Kaiken kaikkiaan kutkuttavaa luettavaa ja siihen on helppo uppoutua pieneksi hetkesi tai vaikkapa koko päiväksi. Tähtipölyn bulevardi sopii hyvin niin matkalukemiseksi kuin nojatuolimatkailuun. Riittää vähän pidempäänkin lukutuokioon, sillä kirjassa on 399 sivua.
Koukkuja jätettiin sen verran, että odottelen seuraavaa osaa. Sellainen lienee tulossa, sillä kirjan kannessa kerrotaan ”Lumoavassa Tähtipölyä-sarjan avauksessa…”
Laura Andersson: Tähtipölyn bulevardi (Gummerus)
1930-luvun Helsinki on kiehtova ja siihen liittyviä kirjoja on aina kiva lukea. Tämä ei ehkä näkökulmana ole se kiinnostavin, mutta ei varmaan ole tylsää luettavaa.