Hieman arvelutti ottaa tämä Sielujen saari -kirja saarilukemiseksi. Teema kuulosti rankalta. Mutta hyvä, että otin, sillä se osoittautui hienoksi lukukokemukseksi Turunmaan saariston mökkimaisemissa. Aihe on rankka, mutta Johanna Holmströmin tapa kuvata Seilin saaren asukkaiden kohtaloita ei onneksi ahdistanut liikaa.
Sielujen saari vie Suomen historiaan ja ihmismielen syövereihin. Kirja alkaa 1890-luvun Suomesta, ajasta jolloin naisten mielenterveysongelmia hoidettiin usein eristämällä heidät yhteiskunnasta.
Kirja kuvaa elävästi Seilin saaren mielisairaalan arkea. Päähenkilöinä ovat Kristina, Elli ja Sigrid.
Prologin jälkeen kirjan ensimmäisessä luvussa kerrotaan Kristinasta. Tämä lasten hukuttamiskohta sai minut melkein jättämään kirjan kotiin odottamaan aikaa, jolloin en ehkä eläytyisi niin voimakkaasti tapahtumiin kuin saaressa. Jokin sai minut kuitenkin pakkaamaan kirjan mukaan. Kristina joutuu Seiliin syytettynä lapsensa murhasta.
Elli puolestaan on porvarisperheen tyttö, joka on joutunut saarelle perheensä hylkäämänä.
Sigrid on entinen opettaja, joka toimii Seilissä hoitajana. Hänellä on taustalla raskaus ja sulhasen menetys, jonka myötä hän kiinnittyy Seiliin. Epilogissa vuonna 1997 kerrotaan Sigridin kuolemasta. Kirjassa on siis kuljettu reilut sata vuotta ihmismielen monien ihmeellisyyksien kanssa.
Kaikkia henkilöitä kuvataan ymmärryksellä.
Sen lisäksi että Sielujen saari on historiallinen romaani, siinä kerrotaan myös naisten asemasta ja mielenterveydestä. Onneksi maailma on liikahtanut ainakin jonkin verran tuon ajan asetelmista parempaan suuntaan. Ajatuksia heräsi pitkäksi aikaa.
Seilin saaren historiasta voi lukea Visit Seilin verkkosivuilta.
Pari vuotta sitten käytiin Seilin saarella. Vaikuttava paikka. Tämä voisi siinä mielessä ollakin todella kiinnostava kirja lukea.
Kiitos kommentista Mikko! Seilin saari on varmasti mielenkiintoinen kohde. En ole vielä monista suunnitelmista huolimatta sinne päässyt, mutta joku kerta. Kirja oli kiinnostava.