Huh, mikä härdelli! – Saigon, Vietnam

Kolmen tunnin lentomatkan päässä Hongkongista oli seuraava kohteemme Hồ Chí Minh eli Saigon, Vietnamin suurin kaupunki.

Saigonissa matkaohjelmaamme kuului lentokenttäkuljetus. Hyvä niin, ei tarvinnut pohtia miten päästä Amory-hotellille. Hotelli oli ehtinyt jo vaihtua ja olipa lähellä, ettemme kaikki kolme joutuneet samaan huoneeseen. Onneksi luin vahvistuksen ja asia saatiin korjattua.

Toimme sateen mukanamme Hongkongista. Aamulla, kun katselin Amory-hotellin ovensuussa ohivyöryvää moottoripyörien härdelliä, olin varma, että siitä päivästä en selviä hengissä. Olimme tilanneet kaupunkikierroksen moottoripyörällä! En tiedä miten niin kävi, mutta jonkinlainen epähuomio oli kyseessä, ja tässä tapauksessa meillä kaikilla kolmella. Tai sitten markkinointitekstissä oli maininta paikalliseen elämään tutustuttamisesta. Se uppoaa minuun aina.

Siitä Amoryn ovensuusta katsottuna koko touhu näytti mielipuoliselta. Kaikennäköiset – useimmiten mustanpuhuvat – sadeviitat liehuivat epämääräisesti mopojen yllä. Useilla kuljettajista oli näkyvissä vain pikkuruiset silmäaukot ja välillä tuuli näytti lennättävän sadeviitan helmat vielä sen vähäisen näkyvyyden esteeksi. Mopoja meni ja tuli mistä mahtui.

Myöhemmin ihmettelin, kun jotkut mopoilijat myös hyvällä säällä peittivät kasvot maskilla niin, ettei yhtään paljasta kasvonpintaa näkynyt missään. Siihen olivat syynä saaste ja auringon välttely. Säteilyvaroituksia tuli kännykkääni taajaan.

Menoa Yamahan kyydissä

Niin me sitten hyppäsimme moottoripyörien selkään ja lähdimme tutkimaan Ho Chi Minh Cityä. Minua kuljetti Lily, ja minä tärisin tarakalla:

”Dont worry, I have a license”, Lily rauhoitteli.

Meillä oli kypärät, läheskään kaikilla mopoilla liikkuvilla ei ollut.

Aiemmissa blogiteksteissä hämmästelin moottoripyörällä tehtävää kierrosta. Nyt ymmärrän! Eihän Saigonin liikenteessä ja varsinkaan pikkukujilla pääse autolla eteenpäin. Jostain luin, että Saigonissa on lähes 10 miljoonaa asukasta ja neljä miljoonaa moottoripyörää. Toisaalla puhuttiin jo paljon suuremmista määristä. Oli luku mikä tahansa, niitä on paljon. Liikenteessä oli tuona päivänä varmaan ne kaikki, mutta yhteenkään ei onneksi osuttu.

Pysähdys, kaasua, pysähdys, kaasua, ohitus, mopo edessä, ohi oikealta, kaasua, toisesta ohi vasemmalta, välillä jalkakäytävälle, pysähdys, kaasua, töks mopo tuli eteen, ohi takaa, kaasua, töks, kurvaus. Näin mentiin koko päivä. Kuin ihmeen kaupalla mopojen välissä puikkelehtivat jalankulkijat ehtivät pois alta tai Lily ehti väistämään.

Mopon ohjastaminen on tärkeä kansalaistaito, kertoi Lily. Hän oli saanut tämän Yamahan, paremman sorttisen moottoripyöränsä yliopistosta valmistautumislahjaksi isältään.

Lyhyt tyyttäys kaksi kertaa tarkoittaa ”tulen”. Pitkä tööttäys ”olen vihainen”.

Mopoja, skoottereita ja moottoripyöriä. Ihmisiä. Vilinää, vilskettä, hälinää. Autojakin. Välissä erilaisia kuormia työntäviä ihmisiä. Mikä mylläkkä!

Kävimme monessa eri kohteessa. Usein kujat olivat kansoitettuja ja kapeita, mutta moottoripyörällä mahtui.

Salaiset bunkkerit

Yksi kohteista oli rakennuksen alla oleva salainen bunkkeri, jonne laskeuduttiin pienestä luukusta. Taas pohjoiseurooppalaisilla mitoilla varustetut olivat ongelmissa. Pieniä olivat luukut, mutta niin ovat vietnamilaisetkin. Sodan aikaan varmaan vieläkin pienempiä.

Bunkkereita käytettiin Tet-hyökkäyksen (Tet on vietnamilainen uudenvuoden juhla) aikana vuonna 1968.
Wikipedia: ”Tet-hyökkäys oli Vietnamin sodassa vietnamilaisten kommunistijoukkojen tekemä suuri hyökkäys Etelä-Vietnamin asutuskeskuksiin paikallisen uudenvuoden juhlan aikaan 31. tammikuuta 1968. Vietkong ja Pohjois-Vietnamin armeija iskivät yhtäaikaisesti kymmeniin asutuskeskuksiin.”

Cheo Leo -kahvilan perinteinen kahvi

Tiesitkö, että Vietnam on merkittävä kahvintuottajamaa? Näin on. Ja aamukahvia juodessa ilahduttaa, että vietnamilainen kahvi on todella maukasta. Se tuli todetuksi matkan aikana. Usein kahviin lisätään toffeemaista kondensoitua maitoa. Se sopii pitkän aamiaisen aikana makean palan korvikkeeksi, kun en ole mikään ”kakkuihminen”.

Moottoripyörällä hurautimme Cheo Leo -kahvilaan katsomaan, miten kahvia tehdään perinteisellä tavalla.
Cheo Leo -kahvila on yksi Saigonin vanhimmista, yli 75 vuotta jo toiminut. Omistajat asuvat kahvilan yläkerrassa.

Kaikkialla näkee kookospähkinöistä juovia ihmisiä. Kookospähkinästä imetään pillillä mehu. Pillejä käytetään uudelleen ja ne desinfioidaan laittamalla pillin pää lasissa olevaan kuumaan veteen.

Kukkatorilla ja markkinoillla

Kävimme kukkatorilla ja markkinoilla kokemassa paikallista elämää. Varsin vilkasta oli kujilla. Siellä mustien nuudeleitten katveessa avautui koko elämän kirjo syrjähypyistä hautajaisiin.

Osuipa kohdalle kiinalaiset hautajaisetkin. Niissä poltetaan paperia tai seteleitä kuolleen muistolle peltipurkissa, eräänlaisessa kokossa. Savu nousee yläilmoihin viemään onnea tuonpuoleiseen.

Chợ Bình Tây – Saigonin vanhin tukkutori

Chợ Bình Tây -tukkutorin vieressä aukiolla patsastelee torin perustaja kiinalainen liikemies Guo Tan, joka tunnettiin paremmin nimellä Quách Đàm. Hän katselee aikaansaannostaan, sekä omaansa että muiden, hänen kuolemansa jälkeen torilla touhuavien kauppiaiden.

Paheksuitko tätä näkyä? Ei ole sitä miltä näyttää. Ravintoloiden ruokalähetit tuovat lounaan kauppiaille, jotka kasvattavat mieluummin tiliä kuin lähtevät lounaalle. Nämä astiat kerätään työpäivän päätyttyä pois.

Miếu Thiên Hậun temppelissä

Miếu Thiên Hậun temppeli on yksi Saigonin kiinalaisen yhteisön vanhimmista palvontapaikoista. Sillä on tärkeä rooli ja arvo alkuperäiskansojen henkisessä maailmassa.

Jos teet lahjoituksen, saat roosan lapun seinälle. Sitä pidetään esillä vuoden ajan. Lapussa näkyy lahjoittajan nimi ja lahjoitussumma.

Kalaa käy sääliksi. Yksin pienessä altaassa vuosikymmeniä. Kalaa käytetään feng suin mukaisessa sisustuksessa.

Vietnamilaiset ruoat– Bánh Xèo 46A

Lounaalla kävimme suositussa Bánh Xèo 46A -ravintolassa.

Bánh xèo on perinteinen vietnamilainen ruokalaji, eräänlainen riisipannukakku. Bánh xèon rakentelimme itse tarjoilijan kiikuttamista ruoka-aineista. Hyvänä apuna olivat mopo-oppaat, sillä muutoin touhusta ei olisi tullut mitään.

Rapean pannukakun sisään laitetaan vihanneksia, papuja, katkarapuja, lihaa. Sen jälkeen koko komeus pyöräytetään salaatinlehden sisään ja dipataan makeaan chilillä maustettuun kalakastikkeeseen. Sitten vain voi toivoa, että edes suurin osa osuu suuhun. Ruokalappu olisi ollut tarpeeseen.

Ymmärtääkseni näitä bánh xèo -pannukakkuja syödään eri puolilla Vietnamia eri tavoin, mutta näin me teimme Bánh Xèo 46A -ravintolassa.

Bánh Xèo 46A -perheravintola on myynyt bún bò huế – naudanlihanuudelia useita vuosikymmeniä. Sen makua kehuttiin ainutlaatuiseksi, mutta kun naudanliha ei maistu, niin en voi muodostaa mielipidettä.

Phở-keitto on vietnamilaista kansallisruokaa. Riisinuudelikeitto jota sai joka puolelta. Phở sisältää vihanneksia, mausteita ja naudanlihaa tai joskus myös kanaa. Olin näkevinäni tätä keittoa myös aamiaispöydässä.

Kevätrullat (spring rolls) sopii mihin tahansa väliin. Pikkunälkään erityisen hyvä.

Toinen evääksi soveltuva ruoka on bánh mì -täytetyt patongit. Niitä saa kaikkialta. Matkaeväänä näitä patonkeja näytti olevan monella, kun liikuimme pitkänmatkan bussilla.

Kaiken kaikkiaan vietnamilainen ruoka sopi hyvin ainakin minun ruoansulatukselleni. Kahvi oli hyvää.

Ravintoloissa oli vaikea saada selkoa mitä ruokalista sisältää. Kuvissa näkyi kaikenlaisia jaloilla liikkuvia, matelevia, ryömiviä. Kuulemma rottiakin syödään.