Koko Assisi köhii. Jos jotain muuttaisin täällä, niin se olisi tuo nyrkkiin yskiminen. Flunssakausi on meneillään. Olen käynyt kymmenissä elintarvikeliikkeissä – niissä ihanissa, joissa on leikkele-, salami- ja hevi-tiskit ja tiskien takana oikea myyjä.
Kääntöpuoli on se, etten ole montaakaan kertaa saanut palvelua ilman, että myyjä yskii nyrkkiinsä. Sitten se sama käsi jatkaa matkaa noukkiakseen minulle salaatit, tomaatit tai leipää laarista. Leipäpihtejä ei taida olla olemassakaan. Meille tuttua kainaloon yskimistä ei selvästi tunneta.
Minullakin on flunssa, mutta ei yskää. Ainakaan toistaiseksi. Äsken kävin michelin-laputetussa ravintolassa, ulkopuolella katsomassa tarjontaa, sillä illalla olisi kiva syödä hyvin. Hinnat kohdillaan, mutta mikä yskänpuuska sisältä kuului.
Kaipaan pakattua leipää ja supermarkettien kääreissä olevia elintarvikkeita. Katselin jo mistä löytyisi lähin market. Olihan niitä, mutta jossain kaukaisuudessa.
Pakataan, pakataan
Tosin täällä kyllä palvelutiskeillä pakataan, ja moninkertaisesti yli tarpeen. Enää ei näy patonki kainalossa käveleviä ihmisiä.
Eilen ostin leipää, salamia ja oliiveja (huokaisin helpotuksesta, kun myyjä kehui tyhjiöpakattua oliivilaatua). Kaikki kääreisiin. Muutama salamisiivu puolenneliön kokoiseen paperiin ja leipä omaan pussiin. Oliivit saivat olla, sillä ne olivat jo muovissa. Kaiken tuon myyjä pakkasi suurempaan paperipussiin ja napsautti vielä niitin pussin suuhun. Kassalla hän kysyi, haluanko muovipussin.
Paikallisia ammatinharjoittajia
Televisiota residenssissä ei ole, mutta muuta ohjelmaa kyllä.
Viikonloppuna leivänpaahdin aiheutti oikosulun. Paahdin lähti residenssiä hoitavan Marinan kainalossa sähköliikkeeseen.
Marina palasi maanantaina sähköasentaja Davidin kanssa, joka tuli vaihtamaan niin ikään viikonloppuna juntturaan juuttuneen termostaatin. Jotain korjattavaa oli makuuhuoneen sängyn vieressä olevissa katkaisijoissakin, vaikka itse en ollut huomannut. Mutta samalla nekin vaihdettiin.
Kaikki sähköjutut tarkistettiin ja sain vielä ohjeet, miten hantteeraan sähkökeskusta, jos tulee uusia oikosulkuja. Helppo homma, samalla tapaa kuin kotonakin – automaattisulakkeet.
Sunnuntaina iltapesun aikaan lavuaarin alla olevasta putkesta ryhtyi suihkuamaan vettä. Kiireesti soitto ja viestiä Marinalle. Havaitsin onneksi, että vettä suihkuaa vain jos käytän hanaa.
Aamulla putkiasentaja Marchello ilmestyi työkalupakkinsa kanssa. Homma hoitui.
Eli maanantai ei ehtinyt pitkälle, kun olin jo päässyt tutustumaan kahteen eri ammatinharjoittajaan. Hyvä niin, sitähän olen täällä tekemässä, tutustumassa paikalliseen elämään.
Hiljaiset kadut
Turistivirrat ovat vähentyneet ja Assisin keskustassa on hiljaista mihin aikaan tahansa. Aamulla suorastaan aavemaista.
Muutamana aamuna olen lähtenyt kävelylle jo seitsemän tietämillä. Kadut ovat silloin autioina, mitä nyt vastaan tulee satunnainen pakettiauto toimittamassa tavaraa liikkeisiin. Tai roska-auto, joka keräilee liikkeiden ja asuntojen edustalle kerättäväksi laitettuja pusseja.
Pikkuhiljaa kaupunki heräilee. Porukka suuntaa töihinsä ja autot huristelevat kapeita kujia mikä mihinkin.
Välillä tuntuu ihmeeltä, ettei kukaan jää puristuksiin auton ja muurin väliin, niin kapeita ovat kujat. Pitäisi kuulemma pysähtyä, niin autoilija tietää, että olen huomannut auton.
Tuo flunssakausi onkin inhottava juttu. Onneksi itse on aika hyvin tänä vuonna onnistunut flenssat välttämään. Saapa nähdä pysyykö poissa jatkossakin.
Kiitos kommentistasi, Mikko! Toivottavasti selviät jatkossakin ilman flunssia ja jos et, niin tulkoon mietoina.
Kiitos Mummo tarinoistasi! On niin mukava lukea sekä arkisista että pyhäisemmistä kokemuksistasi Assisissa. Ihan kuin olisi itse matkalla mukana.
Kiitos Auli! Kiva, että nautit matkasta kanssani.