Lauantai on markkinapäivä. Kumma kyllä se traditio näyttää vielä olevan voimissaan täällä Italiassa. Aikaisin aamusta Via Borgo Aretino -katu suljetaan liikenteeltä ja kadulle ilmestyvät myyntikojut. Virallisesti kai markkina-aika on 8-13, mutta hyvissä ajoin yleensä ennen sulkemisaikaa alkavat lastata tavaroitaan takaisin autoihinsa.
Tässä yhteydessä kannattaa huomata, että usein nämä kauppiaat vaihtuvat. Eli jos oli ajatellut ostaa jotakin ja siirtää sen seuraavaan markkinapäivään, ei ole varmaa että sama kauppias tulee. Niillä on jonkinlainen kiertosysteemi, joka minulle kerran selitettiin, mutta en tarkalleen muista miten se meni.
Toritavaraa
Varustauduin residenssin ostoskärryllä ja lähdin markkinoille. Ajattelin täyttää jääkaapin hedelmillä ja vihanneksilla, mutta huomasin, että hinnat – niissä kohti kuin ne olivat esillä – näyttivät samoilta kuin residenssin läheisessä hedelmäkaupassa.
Vaatepuoli – kaikki lämmin kiinnosti täällä etelän olosuhteissa – oli kyllä etikettien mukaan Italiassa valmistuttua, mutta materiaalit outoja.
Villapaitaa kyselin, mutta sanoivat, että näillä torihinnoilla ei villaa voi myydä. Siksi sitä ei ole tarjollakaan.
Taas kerran tuli huomattua, että voin kierrellä toreilla ja ostareissa saamatta mitään aikaiseksi. Mitä nyt vähän salamia, juustoja ja leipää jääkaappiin odottelemaan huikopalan tarvetta.
Turisteja vai pyhiinvaeltajia?
Kauppojen tarjonnan perusteella Assisin voisi lukea turistikohteeksi. Piazza Del Comunen, keskusaukion ja sieltä eri suuntiin kipuavien ja alaspäin viettävien kapeiden katujen varsilla löytyy matkamuistokauppa jos toinenkin.
Ihmettelin, mistä amerikkalainen tuttavani puhui, kun hän viikolla kertoi pyhiinvaeltajalaumoista. Hän on ehtinyt olla täällä Assisissa jo pidempään.
Nyt tiedän, mitä hän tarkoitti. Lauantaina kaupungilla liikkui valtavia joukkioita oppaan johdattelemana. Niitä tuli markkinakadulla vastaan yksi toisensa jälkeen. En tiedä olivatko pyhiinvaeltajia, joillain näkyi siihen viittaavaa asustusta, mutta saattoivat olla turistejakin. Viikolla samat kadut olivat ammottaneet tyhjyyttään. Tuli täsmennyskin. Nyt varsinainen matkailusesonki on ohi ja näitä ryhmiä tulee enimmäkseen viikonloppuisin.
Mutta varmaan paikallisetkin ovat liikkeellä, ainakin keskusaukion ulkokahviloiden puheensorinasta päätellen.
Ja kyllä, sää armahti. Markkinapäivänä oli aurinkoista ja huomattavasti edellispäiviä lämpimämpää.
Ruiskukka ja auringonkukka
Borgo Arentinolla kävellessä tuli vastaan myymälä, jossa myytiin paikallisesti tehtyjä tuotteita. Ei silti, monet olivat aivan liian painavia matkalaukkuun laitettavaksi.
Fabiana Emilia Checcarelli kertoi, että Assisin symboli on ”fiordaliso”. Kuukelin mukaan ruiskaunokki. Hänen tekemässään alkupalalautasessa tuo kuvio toistuu. Toinen symboli on auringonkukka.
Fiordaliso on myös Mummon ikäluokkaa oleva italialainen laulaja-lauluntekijä. Kuuluisin lienee laulu ”Non voglio mica la luna.”
Poika on syntynyt
Poika on syntynyt tässä talossa, kertoo ovikoriste. Siitäpä syntyi ajatusrullaamo. Tämän tapaisia koristeita en ole Suomessa nähnyt. Lehteen laitettiin aikoinaan, nykyään kai someen maininta lapsen syntymästä. Olisihan se outoa nähdä näitä vaikkapa kotikatunsa varrella.
Meillähän päiväkodissakin on vain lapsia ja aikuisia. Ja kun olen leikkipuistossa ”Hänen, joka teki minusta Mummon” kanssa, täytyy muistaa oikeat termit. Esimerkiksi, jos hän vie pallon toiselta, en siis voi pyytää häntä palauttamaan palloa pojalle. ”Anna pallo takaisin lapselle”, kuuluu oikea ilmaisu nykypäivänä.
Ettei tämä nyt olisi liian yksinkertaista, niin täällä asuva italialainen tuttavani kertoi olevansa mielissään suomalaisesta lähestymistavasta sukupuoliin, mutta jäimme miettimään kielen rakennetta. Italiassahan ja monissa muissakin kielissä erotellaan jo lähtökohtaisesti feminiinit ja maskuliinit. Se vaikuttaa kiusallisen paljon lauserakenteisiinkin, kun pitää muistaa mitä sukupuolta on henkilö, joka tekee tai puhuu. Vastapuolenkin sukupuoli saattaa muuttaa sanojen muotoja.
Seurassani ovikoristetta katselemassa ollut amerikkalainen nainen, kahden lapsen äiti ja kuuden lapsenlapsen isoäiti vielä lisäsi ajatusten myllerrystä. Hän painiskelee tyttärensä teini-ikäisen pojan ymmärtämisen kanssa. Poika kun haluaisi sukupuolen vaihdoksen. Tähän mennessä on sovittu, että tämä isoäiti hyväksyy pojan valinnan, vaikka ei ymmärrä.
Ruokaostoksilla
En ole vielä päässyt niin pitkälle, että olisin saanut selville, miten paikalliset tekevät viikko-ostoksensa.
Residenssin läheisyydessä on monia pikkukauppoja, jotka häviävät talojen julkisivuihin. Niiden kyltit jäi minulta aluksi huomaamatta, kun silmäni hakivat kiljuvan keltaisia 24h -kylttejä. Iltapäivän siestan aikoihin, kun pellit vedetään eteen, saa käsityksen ettei kauppoja olekaan. Mutta kyllä niitä on. Aukeavat aamusta ja tauko iltapäivällä joskus 13-17 aikoihin.
Eilen kävin ostamassa keskustorin Enotecasta salamia ja juustoa. Olivat maistuvia.
Käväisin myös erilaisia ruokia myyvässä kaupassa jugurttia ja leipää hakemassa. Huh, että oli kiukkuinen myyjä. Ei minulle, vaan muuten. Sen verran osaan italiaa, ettei hän vallan kauniisti apulaiselleen puhunut.
Keskustorin lähellä olevassa hedelmäkaupassa kävin jo aiemmin.
Kyllä tähän aikaa saa kulumaan, ennen kuin jääkaappi on täynnä. Tämän postauksen avauskuvassa näkyy ostoskärryni.
Flunssan taltuttajat
Sekä minulla, että toisessa residenssissä asuvalla havaijilaisella, on nyt flunssa. Hän käväisi jo apteekissa, joka sekin löytyy keskusaukion kupeesta.
Markkinat ja ruokakaupat ovat aina kiinnostavia kohteita, niissä tulee reissussa käytyä. Hyvän näköisiä hedelmiä tuolla.
Kiitos kommentista, Mikko. Ostin appelsiineja, kyllä ovat maukkaita!