Kävimme kartoittamassa Itärannikon elämyksiä Visit Kotka-Haminan järjestämällä tutustumismatkalla. Tässä reissun viimeisessä postauksessa ajellaan kumiveneellä ja kävellään kansallispuistossa.
Kumiveneellä Kymijoella
Matkailupalveluja tarjoavan Erämys Keisarin Kosket Oy:n ohjelmista pääsimme kokeilemaan jokiristeilyä. Puimme päälle vettä kestävät vaatteet, kumisaappaat ja veneilyliivit, joita kaikkia löytyi Erämyksen vajasta. Lyhyt opastus ja turvakäytännöt ja sitten kumivenettä kantamaan kohti Kymijokea.
Seilasimme tunnin verran leppoisasti ohilipuvia maisemia ihaillen. Jos jokin oli vaarassa kastua, niin jalat, sillä joissain kohti kumivenettä veneenpohjassa liikehti vettä. Mutta sitä vartenhan meillä oli kumisaappaat (ja varmaan myös veneeseen menoa ja poistumista varten, mutta avuliaat oppaat huolehtivat siitä, että kahlata ei tarvinnut). Vaikka varsinaisesti ei jokiristeilyllä kastunut, niin huomasin, että vaatetta kannattaa varata päälle. Syksyinen vesi hohkaa kylmyyttä, vaikka aurinko paistaisi.
Jokiristeilyltä palattuamme loimulohi oli ilmestynyt majan pöytään. Lohta söimme tämän tutustumismatkan aikana useassa muodossa. Tuskin kuitenkaan Kymijoesta nostettua lohta. Jokiristeilyllä oppaamme kertoi, että muutamaan lähikoskeen on rakennettu kalaportaat ja sen vuoksi lohi pääsee nousemaan Kymijoessa. Ammattimaista kalastusta ei kuitenkaan ole. Kaikki saalis päätyy kalastajien pöytiin.
Jokiristeilyä astetta jännittävämpi vaihtoehto on koskenlasku, sekin kumiveneellä. Kanoottejakin lähistön yrityksiltä löytyy. Kymijoen kosket lienevät Etelä-Suomen komeimmat. Kerran, jokunen vuosi sitten kokeilin koskenlaskua. Jännittävää oli!
Valkmusan kansallispuisto Pyhtää
Valkmusan kansallispuistossa suopursu tuoksui voimakkaana, vaikka olimme liikkeellä myöhään iltapäivästä. Ehkä päivän mittaan vallinnut kosteus teki tehtävänsä.
Oppaamme Simo Peri hehkutti aikaista aamua suolla. ”Aamulla sumu ja kosteus saavat suopursun tuoksumaan vieläkin voimakkaammin. Sumuinen suo on lumoava näky.”
Uskon sen, vaikken uskokaan saavani itseäni milloinkaan kukonlaulun aikaan suolle tai muuallekaan.
Valkmusa on Suomen pienin maalla olevista kansallispuistoista ja häkellyttävän kaunis. Reilun parin kilometrin pitkospuureitin varrella näkee nevaa, rämettä, korpisuota. Taisi aapaakin olla jossain, mutta lähes kahdenkymmen hengen letkassa, kun mentiin, niin aina ei kuullut mitä opas kertoi.
Välillä pysähdyimme ihailemaan karpaloita ja rahkasammalta. Luonnontilainen edessä aukeava avosuo syksyisissä väreissä oli vaikuttava näky niin pitkospuilta kuin lintutornista katsottuna.
Kuulostaapa kivalta tuo kumiveneily Kymijoella. Mieluusti kokeilisin myös koskenlaskua.
Tuo Laawu-majoitus on upea. Olimme vastaavassa Ruotinpyhtäällä pari viikkoa sitten. Huippukokemus, jota on helppo suositella.
Valkmusa on kiva paikka. Vaikka oma suosikki onkin juuri tuo suoreitti, myös Moronvuorelle vievä metsäisempi reitti on oikein kiva. Vaikka Valkmusa verrattain pieni onkin, niin ei se kuitenkaan ole likimainkaan pienin kansallispuisto.
Kiitos kommentista, Mikko! Täytyypä tarkistaa tuo Valkmusan koko. Näin opas kertoi, ellei hän sitten puhunut suoalueesta.