Oslon käyntikohteet jaoin kahteen osaan sijainnin mukaan. Ensimmäisenä päivänä lähdin keskusrautatieasemalta kohti pääkohdettani, Munch-museota. Toisena päivänä suuntasin Kon-Tiki-museon seutuville.
Matkalla Munch-museolle tutustuin oopperataloon ja kirjastoon. Kaikki hienoja kohteita.
Näyttipä saunamaailmaa löytyvän Norjastakin. Tämän paikallisen saunayhdistyksen kelluvat saunarakennukset ovat opperatalon vastarannalla.

Oslon oopperatalo
Arvaamattoman sään vuoksi Oslon oopperatalo oli ensimmäisenä, koska siihen tutustuminen vaatii ulkona oloa. Hyvä ajoitus, sillä sade yltyi päivän mittaan. Kun pääsin kirjastolle asti, sateensuojakin kääntyi tuulessa nurinpäin.
Oslon oopperatalo näyttää siltä kuin se jatkuisi meren syvyyksiin. Rakennuksen viistot tasot suorastaan houkuttelevat kiipeilemään, jotta näkee lisää. Oopperatalo onkin turistien suosiossa, eikä ihme, onhan se sijainteineen upea.
Avauskuvassa vietnamilainen Lim poseeraa linnun kanssa. Hän oli yksi monista matkailijoista tuona päivänä.
Meren puoleinen ulko-ovi oli kiinni ja erehdyin luulemaan, että sisätiloihin ei pääse. Mutta kuulin myöhemmin muuta. Ehkäpä siellä olisi ollut toinen ovi sisätiloihin.


Munch-museo, Oslo
Munch-museossa sain kulumaan nelisen tuntia. Tankata piti kyllä välissä ja sitä varten alakerrassa oli kahvio, josta sai kaikenlaista lounaaksi sopivaa.
Edvard Muchin kuuluisin teos Huuto vetää puoleensa museovieraita. Huuto-teoksia on näyttelytilassa kolme, eri tekniikalla tehtyjä. Teosten kuntoa tarkkaillaan, sillä eritysesti Huuto-maalaus ei kestä jatkuvaa esillä oloa. Siitä syystä vain yksi teoksista on esillä kerrallaan, ja sekin vain puoli tuntia.
Vaihto tapahtuu määrättyinä kellonlyöminä, joka saa tilan täyttymään videoijista. Onhan se näytös!
Esillä olleen Huuto-teoksen edessä olevat luukut sulkeutuvat hitaasti yhdellä seinällä ja hetken päästä luukut avautuvat viereisellä seinällä, josta hitaasti tulee esiin seuraava Huuto-teos.
Edvard Munchin teoksia on useammassa kerroksessa. Rakennuksen 7. kerroksessa on Munchin elämästä kertova näyttely. Esillä on esineitä hänen kodistaan ja perheen historia seinätauluna.
Kävin 12. ja 13. kerroksen Skybarissa ja ravintolassa, kun ajattelin että sieltä saa parhaat kaupunkikuvat. Kuitenkin paras paikka kuvaamiseen oli 10. kerroksen tasanne.
Yhdeksännessä kerroksessa oli mielenkiintoinen amerikkalaisen kuvataiteilijan, Alice Neelin näyttely. En yleensä innostu muotokuvista, mutta hänen muotokuvissa oli särmää.





Oslon pääkirjasto
Kuinka ollakaan, kun astuin Oslon pääkirjastoon, ala-aulassa kirjaston johtaja Knut Skansen selosti kirjaston toiminnallisuutta Georgian suurlähettiläälle. Kutsuivat minutkin mukaan kierrokselle.
”Sosiaalinen tila on tärkeä kirjastossa”, Knut Skansen kertoi. Hän kuvaili kirjaston suunnitteluvaihetta, joka oli aloitettu häivyttämällä mielestä perinteisen kirjaston malli. Sen sijaan mietittiin tilaa ja sen sosiaalista käyttöä. Kirjoja piti olla tietenkin, mutta ne saivat antaa sijaa kirjastossa vierailevien kanssakäymiselle.
Kirjasto on suorittu kokoontumispaikka, sen huomasin. Missä lojuvat opiskelijat oppikirjoja selaillen, missä pelattiin shakkia, toisaalla katseltiin videoesitystä. Oli kaikenlaista toimintaa. Edellisenä lauantaina oli kuulemaa 11 000 kävijää.

Ylemmissä kerroksissa seurasin shakinpeluuta. Otin kuvia. Näytin ottamaani kuvaa yhdelle pelaajista ja kysyin: ”Do you mind if I publish this in my blog?”
Mikä ihana pieni ele! Mies katsoi minua syvälle silmiin ja vastasi: ”I don´t mind, thank you!” ja nosti käden sydämelleen.

Tällaisen teoksen bongasin pikalainahyllystä.



Tässä olikin riittävästi kulttuuria yhdelle päivälle. Seuraavassa postauksessa Kon-Tiki -museosta ja muusta sillä suunnalla olevasta.
Oslon museot kuulostavat mielenkiintoisilta, Munch olisi varmasti omallakin kohdalla käyntilistalla. Ja Huutohan se tietysti on, joka erityisesti itseäni kiinnostaa.
Munch-museo oli huippu! Ainakin minunlaiselleni taiteen ystävälle. Kiva kun kerrankin oli aikaa oikein kunnolla.