Opintomatkamme kolmannen päivän kohteisiin kuuluivat Suomen Metsämuseo Lusto ja Punkaharjun puulajipuisto sekä tutkimuspuisto.
Suomen Metsämuseo Lusto on tärkeä Itä-Suomelle, se kävi selväksi monessa puheenvuorossa vierailumme aikana. Näinä päivinä se on erityisen tärkeä alueen haastavan tilanteen vuoksi. ”Rajaseutu halutaan pitää elinvoimaisena ja siihen tarvitaan matkailijavirtoja.”
Puurakentamista maailmalle
Mielenkiintoista oli nähdä mitä kaikkea ihminen on tehnyt metsässä ja metsästä.
Luston tämänhetkisten näyttelyiden joukossa oli puurakentamisesta kertova New Standards -näyttely. Se herätti tutkimaan seinällä olevia tekstejä tarkemmin, sillä alkuvuodesta kun olin maailman toisella laidalla, Tulimaan Ushuaissa, minulle kerrottiin, että kaupungissa sijaitsevan varuskunnan henkilökunnan käyttöön tarkoitetut omakotitalotyyppiset rakennukset olisivat suomalaisia. Mietin, miten ihmeessä talot oli saatu sinne asti.
”New Standards kertoo ainutlaatuisen tarinan suomalaisten puuelementtitalojen maailmanvalloituksesta toisen maailmansodan jälkeen”, sanottiin näyttelyn esittelytekstissä. Ehkäpä näkemäni Ushuaian talot oli laivattu palasina ja seilanneet monien tuhansien kilometrien merimatkan ja sitten pystytetty Ushuaissa, paikassa, jonka katsottiin olevan riittävän etäällä kaikesta ja siksi sopiva paatuneimpien rikollisten vankilaksi.


Hannu Siitosen valokuvia
Luston auditoriossa Hannu Siitonen esitteli valokuviaan lähiseudulta ja saimme kuulla niiden taustoista. Kyllä olivat hienoja!
Tutkimusta ja puulajeja
Punkaharjun tutkimuspuisto täyttää ensi vuonna sata vuotta. Siellä käy vuodessa 40 000 puista kiinnostunutta vuodessa.
Kävimme myös Punkaharjun puulajipuistossa, jossa kerrottiin käyvän 190 000 vierasta vuosittain.
Euroopanlehtikuusta, 47,3 metriin kohoavaa Suomen korkeinta puuta tietenkin halattiin. Punkaharjun tutkimuspuistossa tutustuimme sata vuotta vanhaan tasaikäiseen kuusikkoon ja mietimme kuinka paljon se mahtaa sitoa hiiltä. Tutkimuspuiston opasteita ja viitoitusta on paranneltu. Nyt siellä on helpompi löytää paikasta toiseen.



Museoravintola Lusto
Aina ei kannata opea kuunnella, sen paljastaa keittiömestari Ilkka Lääverin tarina. Vaikka mistä tiedän, mikä Ilkasta olisi tullut, jos hän olisi lähtenyt jatkamaan matematiikan saloihin. Sen kuitenkin tiedän, että lautaselleni ilmestyi huippua, kun sain maistella Ilkan kokkikoulun jälkeisen elämän tuloksia.
Lue Ilkan tarina tästä linkistä.



