Lähtisin aina matkalle yötä vasten, jos se vain olisi mahdollista. Tänään on. Saan pakata tavarat rauhassa, tehdä viime hetken tietsikkatouhut ja raivata jälkeni ystäväni Maran tieltä. Blogiani seuranneet huomannevat, että Levi-suunnitelmat muuttuivat. Leville piti mennä autolla, Oulussa yöpyä. Toisin kävi, tytär niksautti selän eikä kestä autossa istumista. Matkaamme siis junalla: tytär, minä ja Hän, joka teki minusta Mummon. Vävy ajaa auton Kolariin ja noukkii meidät kyytiin.
Saimme sentään hytin näin viime tingassa, tosin vanhasta vaunusta. Nostalgiahytti oransseine pesualtaineen, sängyt kolmessa kerroksessa. Onneksi viihdyn yläilmoissa, sillä sinnehän minä joudun ketteränä Mummona kiipeämään. Joustava hinnoittelu koettelee kukkaroa. Hinnat hilautuvat ylöspäin mitä lähemmäksi matkustusajankohta tulee, eikä autopaikkoja välttämättä ole kovin kauaa tarjolla. Automatkailun konkarit osaavat kytätä hetkeä, jolloin VR julkaisee aikataulunsa, ja varata oman autopaikkansa heti.
Korona kiusaa sen verran, että paukulle ei pääse junassa, sillä ravintolavaunu noudattaa ravintoloiden koronarajoituksia. Eipä taideta Helsingin päässäkään lähtömaljoja saada.
Avauskuvan matkalaukku ei ole lähdössä mukaan. Se on muistaakseni isovanhempieni perua ja toimii nykyään vanhan tavaran säilytystilana. Moderni Mummo heittää päivärepun selkään ja hyppää bussiin. Sukset sun muut on menossa jo autolla kohti pohjoista.
Tarina jatkuu Instagram storiessa
ja täällä blogissakin sitten myöhemmin.
Minkä verran nuo junaliput sitten lopulta maksoivat? Me ollaan aina ajettu autolla Lappiin, mutta onhan se toisaalta totta, että junalla matkustaminen voisi itse asiassa olla mukavampaakin.
Jouduimme tekemään monta kompromissia. Mökkiä varatessa jokunen kuukausi sitten yhden hengen makuuhytti oli 109 euroa, nyt oli 219. Takaisin 246 euroa.