Kerran talvessa haluan Lappiin. Ihan vaan varmuuden vuoksi, sillä täällä Espoossa ei ole kovin usein varmuutta lumesta. Aika monta kertaa Lapin kohteeksi on valittu Levi. Toki monia muitakin  hienoja vaihtoehtoja on, mutta usein sopivan majapaikan on tarjonnut juuri Levi. Yksin kun matkustaa, on enemmän  varaa valita. Jos on mukana lapsia, isiä, mummoja, mammoja, vaareja ja eri sortin kokoonpanoja tarvitaan tiloja jossa voi vetääntyä omiin oloihinsa. Siis useita makuuhuoneita, joissa on ovi – ei mitään parvisänkyjä.

Miten  Leville sitten täältä Espoosta mennään? Monet matkaavat autolla. Mummo mieluiten junalla. Lentäen, no joo. Kittilää mainostetaan Helsingistä jopa huntilla, mutta kun kaikki tarvittavat on klikkailtu, loppusumma on totaalisen toisenlainen. Sitä paitsi inhoan aikaisia lentoja. Eikä tuo hiilijalanjälkikään salli kaikkea.

Viime vuoden tammikuussa olimme isolla porukalla Levillä. Korona jylläsi silloinkin, kuten nytkin, kun taas suunnitelmissa on Levin reissu. Erona kuitenkin on rokotustilanne. Vuosi sitten ei ollut rokotuksia ja perillä odotti huvilan täydeltä sukulaisia, osa riskiryhmäläisiä. Kuka mitenkin Leville hankkiutui, minä valitsin junan.  ”Lapselliset” matkasivat autoillaan suksiboksit täynnä vaippaa ja laippaa, ja yöpyivät matkalla. Menin yöjunalla Rovaniemelle ja sieltä autolliset noukkivat minut kyytiin loppumatkaksi. Junassa tietenkin minulla oli oma hytti, johon linnoittauduin koronakärvistelemään kotona tehtyjen eväiden kanssa. Ja haikailemaan vuosien varrella ravintolavaunuissa kokemiani hetkiä, jotka hyvän seuran sattuessa usein muuttuivat aika venähtäneiksi hetkiksi.

Rovaniemellä muita odottaessa hortoilin katuja sinne tänne. Monet ravintolat olivat kiinni ja aukioleviin en uskaltautunut, etten vaan veisi koronaa tuliaisiksi mökkiin. Eväät söin Kemijoen rantapenkerellä Jätkänkynttilää katsellen. On kyllä aika komea silta, kuulemma ensimmäinen laatuaan Suomessa. Viime tammikuun tunnelmia kuvaan blogissa, lue lisää Piipahdus Rovaniemellä. 

Tänä vuonna teemme Levin reissun hieman pienemmällä porukalla ja  ajattelin kokeilla autokyytiä. Ajatuksena  on katkaista pitkä ajopäivä ja yöpyä Oulussa. Ja samalla käydä katsastamassa mitä Oulu tarjoaa matkailijalle. Kun järjestelyistä syksyllä sovittiin, koronatilanne oli toinen, nyt tuntuu että pussissa ollaan. Samaan tapaan kuin viime vuonna Rovaniemellä. Saas nähdä, toivottavasti edes jotain palveluja on tarjolla.

Oulun seudun kollegalta kyselin jo vinkit. Kiitos Heli!

Aikaa Oulun nähtävyyksille on vain muutamia tunteja ja siksi täytyy suunnitella touhut tarkkaan.

Oulun taidemuseo

Siltatanssit olisi ollut kiinnostavaa nähdä, mutta esitykset on peruttu toistaiseksi. Mutta näyttelyihin näyttäisi pääsevän.  Oulun taidemuseossa on tarjolla Lea Pihkalan ja Viljo Lammen taidetta ja monta muuta mielenkiintoista näyttelyä. 

Kulttuuritalo Valve

Kulttuuritalo Valve  näyttäisi olevan auki myöhempään, aina iltakahdeksaan. Galleriat kiinnostavat.

Kävelylle ja syömään Pikisaareen

Jos ilma sallii kahden kilometrin Pikisaaren lenkki on oiva ohjelmanumero pitkän autossa istumisen jälkeen. Siellä on myös maineikas Sokeri-Jussi -ravintola, mutta ikävä kyllä kiire tulee jos aikoo syödä, sillä näinä aikoina ravintoloissa saa tarjoilla kello 17 asti. Sen jälkeen toki vielä tunnin voi nautiskella sitä mitä ehtii tilata.

Siinäpä tuota on tekemistä pariksi tunniksi. Katsotaan miten onnistuu aikataulutus ja jaksaako sitä kun aamuyöstä joutuu matkaan lähtemään, jotta ehtii iltapäivällä perille Ouluun. Onneksi tässä on vielä aikaa levätä, viikkoja. Ehkä koronatilannekin ehtii muuttua.