Eilen EMMA-museo pursui porukkaa, kun paljon etukäteishuomiota saanut Michael Jackson: On the wall -näyttely avattiin. Pulina oli mahtava kuoharistandin edustalla ennen kunniavieraan, USA:n Suomen-suurlähettilään Robert F. Pencen saapumista.

En ole koskaan fanittanut ketään. Toki olen pitänyt monista musiikkikappaleista ja muusikoista, mutta minkään faniklubin jäseneksi en ole liittynyt. En oikein edes tiedä miten fanijutut mummon nuoruudessa toimivat, kun ei ollut nettiä eikä fanisivustoja. Toki monet tuttavani notkuivat milloin minkäkin fanin esiintymilavan laidalla. Minusta ei ollut siihen ja nykypäivänä vieläkin vähemmän, kun neuvostoaikaiset jonot tarjotaan meille retrona niin kirjakaupoissa kuin tapahtumissa.
Fanittamisessa on jotain tosi outoa, hölmöäkin, kuten se että fanit nostavat kohteensa jalustalle ja pitävät siellä tapahtui mitä tahansa, rikoksiakin. Menneellä viikolla tarvitsin suorastaan tulkin apua lehtijuttuun, joka koski Ruotsissa pahoinpitelystä tuomittua räppäriä Asap Rockyä. Kuvittelin etten ymmärrä ruotsia. Artikkelissa kerrottiin, että fanit olivat Asapin Tampereen keikalla huudelleet Fuck Sweden. Tulkitsen sen kannanotoksi Asapin puolesta Ruotsin oikeuslaitosta vastaan. Toivottavasti tulkitsin väärin. Kuten sanottu, en ollut paikalla, olen lehtitiedon varassa.
Takaisin EMMA-museon näyttelyyn.


Avauspuheessa USA:n Suomen suurlähettiläs Robert F. Pence sanoi Michael Jacksonin vaikuttaneen moneen ihmiseen, inspiroineen heitä.
Ilmiö Michael Jackson oli, siitä ei pääse mihinkään. Kaikkine kirurgisine muodonmuutoksine, haamunvalkeine kasvoine, pedofiilisyytteine hän herätti huomiota ympäri maailmaa niin eläessään kuin kuolemansa jälkeen.
Näyttelyn kuraattori Arja Miller korosti, että EMMA:n näytelyssä ei ole kyse Michael Jacksonista vaan nykytaiteilijoiden näkemyksestä Jacksonin vaikutuksesta identiteettiin, rotuun, sukupuoleen, tasa-arvoon sekä idolikulttuuriin .
Sellaisten rillien läpi näyttelyä on katsottavakin.
Michael Jackson: On the wall -näyttely on ainakin minulle niitä näyttelyitä, joissa opastus on paikallaan. Ehkä ne, jotka tuntevat paremmin Jacksonin elämää, tunnistavat teoksen sanoman. Esimerkiksi Graham Dolphinin teoksessa Triller en olisi ilman taiteilijan kertomusta huomannut pientä pränttiä Jacksonin kuvan päällä. Dolphin kertoi, että lyriikka on hänelle tärkeämpää kuin itse Jackson ja siksi hän oli kirjannut laulujen sanat teoksiinsa. Huh, mikä urakka! Aika monta kynää kului. Taisi kertoa kolme kuukautta tuhertaneensa sen äärellä.



Näyttelyssä on esillä 48 kansainvälisen taiteilijan teoksia. Muutama taiteiljoista oli mukana avajaistilaisuudessa. Se kai kuuluu asiaan vaikka osalle taiteilijoista tämänkaltainen esilläolo on silminähden piinaa. Niin nytkin, kuten monissa muissakin avajaistilaisuuksissa.

