Toiseksi majapaikaksi nostalgia-reissullamme valikoitui Vanha Koulu. Sen myötä tutustumisalueeksi arpoutui Lappeenrannan seutu. Mielikuvani siitä, että käytöstä poistetun kansakoulun luokkahuoneista olisi tehty huoneita turisteille, sai väistyä. Kyseessä on toimintansa lopettaneen maatalousoppilaitoksen internaattitilat.
Rajan pinnassa ollaan, ja venäjäläinen vastaanottovirkailija oli tässäkin majapaikassa. Varmaan myös muu henkilökunta oli venäläisiä. Verkkosivujen suomenkielinen teksti hassuine ilmaisuineen viittaa sekin vahvasti hostellin venäläisomistukseen. Sivuilla on maininta baarista ja jonkinlaisista pikaruokamahdollisuuksista. Jos ne olivatkin jossain rakennuksessa, emme huomanneet, vaan söimme pitsaa keittiössämme. Siellä oli hyvä varustus ruoan laittoon. Toisena päivänä söimme Lappeenrannassa, joka on lähin kaupunki, himpun alle 20 kilometrin päässä.
Haminan leirintäalueen mökkikokemuksen jälkeen tuntui kuin olisi tullut hieman lähemmäksi sivistystä. Hostellissa oli lakanat ja saniteettitilat sisällä, vaikkakin jaetut. Jos olisi viidestä tähdestä tähän pöllähtänyt, niin varmaan olisi vähemmän luksukselta tuntunut.
Onhan nämä edulliset paikat vähän kolkkoja, ja kolisevia ovia riittää. Toisaalta kolinaa on kyllä kuunneltu yön tunteina myös kartanohotelleissa. Näytti kuitenkin majoittujia olevan, lauantaina Vanha Koulu oli jopa täyteen varattu. Varmaan siksi, kun kansalliset kärkiajajat (puhuvat kärkimiehistä, höh) ottivat mittaa toisistaan Willimiesajoissa Vaikka nimi muuta antaa ymmärtää, ajoissa on myös willien naisten sarja.
No tulihan taas maattua halvalla. 80 egee kaksi yötä. Ihan kelpo vaihtoehto, jos käyttää nukkumiseen.
Uimarantaan tie vie halki metsämaisemien, Monola
Uimarantaan on vajaan kahden kilometrin matka. Autolla sinne hurautimme, välillä pohja maastoa raapien.