Ensimmäiset kaksi yötä nostalgiareissullamme ohi. Edellisessä postauksessa kuvaamaani leirintäalueen mökkiä en jäänyt ikävöimään, sen enempää kuin huoltorakennuksiin suuntautuvia yöllisiä vessakäyntejä. Kumma juttu yleensä niihin ei ole edes tarvetta, mutta kuinka ollakaan nyt tarvitsi rampata alvariinsa.
Seuraavaksi suuntaamme Monolaan, jossa majoitumme Vanha Koulu -hostelliin.
No jo on ostari! – Zsar Outlet Village, Vaalimaa
Vaalimaan kohdalla on pakko kääntyä takaisin. Tuli yhtäkkiä mieleen kohun saattelemana rakennettu Zsar Outlet Village. Melkein hurautimme ohi. Sehän on nähtävä, vaikka yleensä kierrän sekä kirkot että kauppakeskukset kaukaa.
Mummon muinaismuistojen lokeroista tunkee Vaalimaan kohdalla aina esiin hervottomat luokkaretket Leningradiin. Rajanylityspaikalla Vaalimaalla jännitimme miten tulli suhtautuu sukkahousuihin, joita mukana oli kohmalokaupalla. Naiset pystyivät tietenkin jonkun määrän selittämään: menevät rikki, monta paria päivässä tarvitaan. Kosmetiikkaa, hajuvesiä, farkkuja, puseroita…mitä kaikkea sitä olikaan matkalaukuissamme. Siihen aikaan ei tunnettu käsitettä ”matkustaa kevyesti käsimatkatavaroilla”. Kaikki länsimainen, käytettynäkin, oli käypää valuuttaa maksun koittaessa.
Kerran meiltä loppuivat ruplat juhliessa. Ravintolan nokkela tarjoilija keksi ratkaisun. Päälläni oleva pusero kiinnosti häntä ja se avaisi piikin joksikin aikaa. Kun en voinut yläosattomissa jatkaa iltaa, opiskelukaverini Jukka tarjoutui lainaamaan villapaitaansa. Niin sitten jatkoimme vaaleanpunaisen samppanjan (tällä on jokin historiaan liittyvä tarina miksi venäläiset saavat kutsua kuohariaan samppanjaksi, nyt en vaan muista mikä) ja votkan juontia. Ruokaa oli ylenmäärin kuten Venäjällä yleensä ja myös tuolloin Neuvostoliiton aikoihin turisteilla ainakin.
Nyt ovat toiset ajat. Ostoksilla käydään rajan kummallakin puolin.
Zsar viittaa tsaari Nikolai II:n kesäisiin oleskeluihin hoveineen Virolahden saaristossa. Siitä nimi. Tällä hetkellä avoinna oli kolmisenkymmentä myymälää. Lisää avataan pikkuhiljaa. Lisärakennuskin on suunnitteilla, jonka toteutuessa myymälöitä olisi 110. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta jokaisella brändillä on oma liiketila.

Kantatie 387
Kantatie 387 varrella on myös muutakin nähtävää. Alueella on paljon kiveä työstäviä käsityöläisiä ja heidän pajojaan. Moni on kuullutkin esimerkiksi Ylämaan spektroliitistä tai kenties omistaa siitä tehtyjä koruja tai pöytälevyjä.
Pysähdyimme Ylämaan Jalokivikylässä, jossa on kivimyymälöitä mutta myös jalokivimuseo. Se tosin oli suljettu käyntimme hetkellä, emmekä malttaneet jäädä odottelemaan.



