”6. päivä: Kyrenian satamakaupunki, linnoitus & laivamuseo
Nautimme rauhassa aamiaisen ja lähdemme sitten Kyrenian vanhaan satamaan. Siellä valkoiset veneet keinuvat hiljalleen turkoosinvärisillä laineilla. Kävelemme satamassa kävelykatua pitkin linnoitukselle (sisältää sisäänpääsymaksun), kaupungin maamerkille. Sen vaikuttavat muurit kohoavat edessämme 21 metrin korkeuteen. Ne toimivat menneinä aikoina suojana vihollisia vastaan ja vankilana. Linnoituksen lähellä on vanha laivanhylky vuodelta 300 eKr, joka nostettiin 1969. Nykyisessä museossa (sisältää sisäänpääsymaksun) ihmettelemme antiikin ajalta peräisin olevan laivan hyvinsäilyneitä alkuperäisiä osia. Suuri käsityöperinne vie meidät seuraavaksi koru- ja nahkaliikkeeseen. Saatte tietoa käsinvalmistuksesta ja sen ohella teillä on myös tilaisuus ostaa henkilökohtainen matkamuisto.”
Eilinen päiväohjelma oli tappaa minut, sillä kauppoja oli monta peräjälkeen. Oppaamme Jan oli vaihtanut ohjelman järjestystä ja tiivistänyt kaksi päivää yhteen päivään ilmeisesti siksi, että sai mahtumaan yhden maksullisen retken mukaan ohjelmaan.
Kävimme eilen jo linnoituksessa ja museossa, mutta emme satamassa.
En halunnut – eikä myöskään matkaseurueeni – enää millekkään järjestetylle retkelle. Sen sijaan nautin ajatuksesta, että saan vain lorvia Kyreniassa. Siinä mielessä päiväohjelman ensimmäinen lause piti täsmälleen paikkansa. Nautimme siis pitkään aamiaisesta. Siirryimme terassille miettimään käytännön toimia ja lähdimme sitten puolenpäivän tietämillä tilataksilla Kyreniaan. Mukaan lähti entinen rauhanturvaaja vaimoineen. Hän oli eräänlaisella muistelumatkalla Kyproksella.
Taksinkuljettaja manaili rakentamista matkalla hotellistamme Kyrenian keskustaan.
”Rakennetaan aivan liikaa. Kolme kerrosta on ihan ok, mutta joissain on jopa seitsemän.”
Totta, siellä täällä rakennetaan jos jonkinlaista pytinkiä. Korkeitakin.





