Ympäristötoimittajat ry järjestää vuosittain jäsenilleen kesäretken johonkin kiinnostavaan ja mieltä rentouttavaan kohteeseen. Tänä kesänä kohteena oli Pornaistenniemi ja Lammassaari. Ruovikkoalueen lintumaailman ihmeisiin meidät johdatti luonto- ja lintuopas Paul Segersvärd.
Pornaistenniemessä kulkee esteetön Luonnon syli -luontopolku, joka kiertää lehtoalueella. Sen varrelta löytyy eväsretkipaikka. Pornaistenniemestä johtaa leveä lankkupolku Lammassaareen.
Tuulahdus Afrikkaa
Luontopoluilla terästimme kuuloamme. Viitasirkan surina muistutti minusta heinäsirkkaa. Saimme kuulla myös muun muassa punavarpusen, mustapääkertun, kultarinnan ja rytikerttusen laulua.
Lammassaaren ruovikoiden reuna‑alueilla ja pensaikoissa viihtyy luhtakerttunen. Sen erikoisuus on laulu. Luhtakerttunen kopioi lauluunsa muiden lintujen ääniä. Koska se talvehtii Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, sen laulussa voi olla mukana afrikkalaisten lintujen ääniä. Se siis tuo mukanaan Suomeen Afrikan ääniä.
Pienen pieni tietovisakin meillä oli.
Mitkä ovat Suomen yleisimmät lintulajit? Peippo ja pajulintu.
Sitten vielä niitä numeroita! Montako paria pesii Suomessa? Arvaukset alkoivat kymmenistä tuhansista. Mutta ei! Arviolta noin kahdeksan miljoonaa paria kumpaakin lajia. Toki luku vaihtelee vuosittain, välillä peippoja enemmän, välillä pajulintuja.
Vaikka linnut veivät huomiomme, emme ohittaneet kasvimaailmaa. Polkujen varsilta löytyi komeita kurjenmiekkoja ja ojakellukoita. Löytyi myös rikkabalsamia, joka sinänsä reunusti nätisti lankkupolkuja, mutta on kuitenkin haitallinen vieraslaji.
Pornaistenniemen lehdosta löytyy kuulemma kuutisenkymmentä kääpälajia.
Lomanviettoa Lammassaaressa
Lammassaarella on pitkä perinne lomanviettopaikkana. Vuonna 1904 Raittiusyhdistys Koitto ry vuokrasi saaren ja perusti sinne kesäsiirtolan. Se oli myös kuuluisa tanssipaikka 1920–1940-luvuilla.
Nykyäänkin Lammassaaressa lomaillaan. Siellä on helsinkiläisten lomanviettoon tarkoitettu mökkikylä. Pikkuruisia, siirtolapuutarhatyyppisiä mökkejä, joihin sähköä saadaan aurinkopaneeleista, on satakunta.
Lammassaaren huipulla sijaitsee Pohjolan Pirtti, hirsihuvila, jota voi vuokrata. Läheisestä La Canalasta voi varata huoneita.
Osuipa matkan varrelle entinen ”väsyneiden naisten” lepopaikka, vuonna1905 rakennettu leiritalo lapsille ja äideille. Sitä remontoitiin parhaillaan.
Mitään varsinaisia palveluja Lammassaaressa ei ole. Ei edes yleisessä käytössä olevaa vessaa. Kannattaa siis pistäytyä Pornaistenniemen koirapuiston vieressä olevaan Helsinki-huussiin ennen luontopoluille suuntaamista.
Monia mahdollisuuksia tarkkailla ruovikon elämää
Hienoja tiloja lintubongareille kyllä löytyy. Lankkupolkujen varrella on lintutorneja ja esteettömiä katselutasanteita, joilta voi tarkkailla ruovikon elämää.
Kuljimme Pornaistenniemen tervaleppälehdon läpi Vanhankaupunginlahden suojelualueen laidalle lintutorniin. Sieltä eteenpäin Lammassaaren poluille. Lammassaaressa kävimme lintulavalla sekä vuonna 2024 valmistuneessa suuressa lintupiilossa.
Pornaistenniemen luontopolku ja osa reiteistä on esteettömiä. Pornaistenniemen lintutornin sivulle on jopa asennettu peili, josta voi katsella näkymiä, jos ei pääse kiipeämään torniin.
Hauska yksityiskohta tuo luhtasirkan laulu, sitä en tiennytkään. Pajulinnun yleisyyden tiesin ja myös lukumäärä olisi mennyt oikein. Sitä en tosin tiennyt, että peippo on yhtä yleinen. Kiinnostavia faktoja!