Näin sujuu matkaesitteen mukaan 2. päivä:
”Nikosia – pääkaupunki kahden maailman välissä
Tervetuloa Nikosian rauhallisten kujien labyrinttiin – Euroopan viimeiseen jaettuun pääkaupunkiin. Tutustumme ensin kaupungin pohjoisosaan. Käymme mm. ottomaanien karavaaniseraljissa (sisältää sisäänpääsymaksun), tutustumme sen komeaan sisäpihaan ja nautimme itämaisesta ilmapiiristä. Vaikuttava Selimin moskeija (sisältää sisäänpääsymaksun) on kaupungin suurin rakennus ja gotiikan mestariteos 1300-luvulta. Jatkamme jalkaisin „rajan“, ns. Vihreän linjan yli kaupungin eteläosaan. Siellä teillä on riittävästi aikaa tutustumiseen omatoimisesti. Sukeltakaa maalauksellisten kujien vilinään ja kävelkää Venetsialaista muuria seuraten. (n. 60 km)”
Toisena matkapäivänä kävimme tutustumassa Nikosiaan, jaettuun pääkaupunkiin mutta ensin käväisemme pikaisesti Barnabasin luostarissa ja Salamisin kaupungin raunioilla, jossa vietimme aika tovin. Niitä ei ollut päiväohjelmassa. Kävi ilmi, että ohjelmia on useita. Osa porukasta ei älynnyt ottaa passia mukaan, eikä siis päässyt rajan yli kreikkalaisten puolelle Nikosiaa. Siitä nousi älämöly.
Opimme muutaman sanan turkkia bussissa aamupäivän aikana.
”i” on hyvä
”im” tarkoittaa että hyvin menee
Hyvä veto oppaalta. Kielteisiä ei opetettu. Miltä se nyt kuulostaisi, jos opas kysyisi päivän päätteeksi, minkälainen päivä oli ja porukka vastaisi jotain muuta kuin ”i”.
Saint Barnabasin luostari



Salamisin kaupungin rauniot


Nikosia
Nikosiassa on monelle liian kuumaa kesäisin. Paikalliset siirtyvät mielellään Kyreniaan, jossa on ranta lähellä. Meidän reissumme aikaan ilma oli mitä ihanin. Juuri sopiva liikkumista ajatellen.



