En ollut uskoa silmiäni, kun keskiviikkoaamuna astuin ulos Brysselin keskustan alueella hotelli Prestigestä. Hävityksen kauhistus odotti nurkan takana. Tässä muutamia kuvia siisteimmästä päästä.
Nämä eivät ole tanssireissuilta palanneiden kadulle hylkäämiä kenkiä vaan Brysselissä voidaan tiettyinä päivinä laittaa omat tarpeettomat tavarat kiertoon.Brysselin keskustan alueella jätehuolto toimii näin. Pussit riviin tiettynä aamuna.Jäteauton perässä tasapainoilevat roskakuskit keräävät jätepussit auton kyytiin. Kuljettajan ei tarvitse nousta autosta, sillä kerääjät ovat erikseen. Epäilen tämän olevan Suomessa, jos ei nyt aivan lainvastaista, niin monen ympäristöyhtiön työturvallisuussyistä kieltämää touhua. Bryssel-Belgia
Siinä olivat ne oudot – Seuraavaksi taidetta, jota Brysselissä riittää
Taidetta löytyy kaikkialta, kun pitää silmänsä auki. Postasin erikseen metroasemista ja katukäytävistä.
Belgian kuninkaallisten taidemuseoiden, Musée Rouaux des Beaux Arts valtaviin kokoelmiin saa menemään aikaa niin kauan kuin sitä on käytettävissä, mutta René Magritte museo soveltuu pikaiseenkin ohjelmaan. Se on melko uusi, vuonna 2009 avattu. Oli kiva käydä vertailemassa museota René Magritten näyttelyyn Bio Rexissä, Helsingissä. (Jos haluat nähdä sen, pidä kiirettä)
René Magritte museo, BrysselRené Magritte museon hissiaula, BrysselRené Magritte museo, BrysselOmenat houkuttavat ostoksille René Magritte museon myymälään/ BrysselTämä on minusta hauska taulu. Pidin siitä jo Helsingissä olevassa Bio Rexin näyttelyssä. Yleensä en pidä hedelmäasetelmatauluista, mutta tämä eroaa: koko taulun täyttämä omena.Voi surku! Tämä herätti muiston! Olin noin sata vuotta sitten Malagan yliopistolla espanjan kurssilla. Siihen liittyi myös kulttuuriopintoja. Silmäni avautuivat härkätaisteluluennolla. Olin luullut että härän niskaan kiinnitetyt viuhkat olivat koristeita, jollain ihme tavalla paikallaan pysyviä. Luennolla minulle valkeni, että ne ovat terävin piikein kiinnitetty ja niiden tarkoitus on saada härkä raivostumaan. René Magritte museo, Bryssel
Simpukoita ja suu makeaksi
Edellisen kerran kun olin Brysselissä, olin raskaana. Olut ja merenelävät kuuluivat siihen aikaan raskaana olevilta kiellettyihin asioihin. Siispä katsoin vain kaihoisasti kun opiskelukaverit ryystivät olutta ja kauhoivat simpukkapannujen sisältöjä. Nyt otin vahingon takaisin. Söin kumpanakin iltana simpukoita, eri paikoissa.
Ensimmäisenä iltana söin simpukoita valkoviinissä ljublianalaisen kollegan kanssa Luxembourg-aukiolla olevassa ravintolassa, aivan Euroopan parlamentin ulkopuolella. Toisena iltana tapasin suomalaisen, yrittäjäpiireistä tutun pariskunnan ravintola La Rose Blanchessa, Grande-Place 11. Tällä kertaa valitsin simpukat kermalla tuhdinnetussa valkoviinissä. Vaikea sanoa kumpi oli parempaa.
Lidija Petekin kanssa skoolattiin seminaaripäivän pääteeksi. Oluita Belgiassa on satamäärin, ehkä enemmänkin, tässä menee Tongerlo. Bryssel/BelgiaRuokalistalla on myös hamppareita. , BrysselKilo simpukoita on brysseliläinen vakioannos. Pienenpää ei heru.
Tapasin tuttujakin. Hannele ja Kari asuvat Brysselissä. Oli kiva jutella ”paikallisten kanssa” ja saada sisäpiiritietoa Brysselistä. Niin kuin senkin, että simpukoiden kanssa tulee aina belgialaisia perunoita, mikä ei heti tulisi mieleen. Leipäähän kuuluu olla! Miten muuten saisi sen ihanan simpukkaliemen suuhunsa. La Rose Blanche -ravintola Grande-Placella, Brysselin pääaukiolla.Grande-Place -aukiolla on aina porukkaa. Se Brysselin tunnetuin aukio. Kannattaa käydä vaikka pimeänä sateisena iltana, sillä silloin siellä on aivan erityinen tunnelma ja värimaailma, kun kulta kimeltelee kosteana.Belgialaisia vohveleita jälkiruoaksi, jos jaksaa.
