Mitähän tästä tulee? Maksoin juuri matkan Kyprokselle. Tiedän meno- ja paluupäivän, mutta en lentoyhtiötä, enkä lentoreittiä, saati lentoaikoja. Kuulemma lennämme kuitenkin tunnetun lentoyhtiön koneella Ercaniin.
Hotellien nimistä ei myöskään ole vielä tässä vaiheessa tietoa. Lupaavat kuitenkin, että hotellit ovat mukavuuksin varustettuja. Hotellihuoneesta tiedän sen verran, että pyynnöstäni laittavat toiveen kahdesta erillisestä sängystä. Häh! Ei kai kahta naista voi laittaa parisänkyyn? Kokeneena vaeltajana tiedän, että voin nukkua neljänkymmenen hengen huoneessa, mutta en vieraan kanssa samassa sängyssä. Siitä ei hyvää seuraa, kierin kuin väkkyrä.
Luvassa on myös moderni turistibussi ja ystävällisiä oppaita, jotka varmaan saavat huoneasian kuntoon paikan päällä, mikäli se ei ole järjestynyt. Kiertomatkan reitti ja käyntikohteet on kyllä esitteessä kerrottu.
Enpä ole aiemmin moisella matkalla ollut. Tästä tulee kertakaikkiaan uudenlainen kokemus. Tavallisestihan sitä tulee syynättyä lennot ja hotellit hintoineen ja muine yksityiskohtineen ennen kuin maksaa mitään. Tulee mieleen muinaiset jokeri-matkat, ne sellaiset äkkilähdöt, joissa viime hetkellä sai ostaa reissun hyvinkin halvalla. Paikan päällä sitten selvisi mihin päänsä yöksi laittaa. Lennot tiesi kyllä etukäteen.
Miksi sitten tämän kaltainen järjestely tilatessa matkaa Kyprokselle
Jokaiselle varmaan on putoillut postiluukusta mainoksia, joissa luvataan kymmenen hyvää ja yksitoista vielä parempaa. Usein mukana kuoressa on houkuttimena runsaseuroinen alennusseteli. Niin kävi meillekin, seitsemänhenkiselle mummoporukalle, joka tykkää kokea kulttuurielämyksiä ja reissata.
Porukkamme on opiskeluaikoina toisiinsa yhteen hitsautunut naisporukka. Oppilaitoksen nimi on jo moneen kertaan nykyaikaistettu ja tilat remontoitu uusia toimijoita ajatellen. Muiden opiskelijoiden elämät ovat vieneet kenet mihinkin suuntaan sekä maantieteellisesti että ammatillisesti. Me seitsemän olemme kokoontuneet suht säännöllisesti. Vuosi sitten vietimme porukan 20-vuotisjuhlia. Kahdesta on ehtinyt tulla jo oikea mummokin.
Viime elokuussa porukka päätti tarttua tonnin alennuskuponkiin, hullunhalpaan 199 euron tarjoukseen.
Viisi varasi heti ja maksoi varausmaksut. Työturbulenssia peläten en uskaltautunut varaamaan – herra siunatkoon, lähtöönhän oli vielä yli puoli vuotta. Lisäksi ohjelmassa oli minun makuuni liikaa kirkkoja.
Varauksen yksityikohtia tilaillessa hullunhalpa 199 euroa kasvoi 120 euron sesonkilisällä ja 129 euron ruokailupaketilla. (Yleensä en ikinä ota mitään hotelliruokailupaketteja, sillä haluan valita itse ravintolan, paikallisesta tarjonnasta, mutta myyntipuheessa maalailtiin lähes erämaahotelleja.) Omiin oloihinsa tutusemaan haluava joutui pulittamaan 250 euroa yhden hengen huoneesta. Joten kertyihän siitä sulovileeneille maksettavaa.
Nyt kun lähtöön on kuukauden verran, yksi varanneista liukastui. Lonkka murtui ja reissu peruuntui hänen osaltaan. Päädyin ottamaan hänen paikkansa, jotta hänen huonekaverinsa ei joudu maksamaan 250 euroa yhdenhengenhuonelisää.
Saas nähdä mitä tästä tulee. Mummoporukka on kuitenkin hauska.
Postaan lisää maaliskuussa ja paikan päältä Facebookiin.