Pohjolan onnelat – Karu totuus

Jos matkustaisin johonkin Pohjoismaahan, lukisin ilman muuta Michael Boothin Pohjolan onnelat -kirjan. Karu totuus Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja (Islannistakin). Se kellottaa nytkin kirjapinossa päällimmäisenä. Joulunajan Tanskan reissua varten vilkuilin kirjasta olennaisimmat ja kaivoin esiin muutaman vuoden takaiset muistiinpanoni hänen kirjamessuilla pitämästään esitelmästä.

Britti Booth irvailee lempeästi yhteiskuntiemme piirteille. Hän on tanskalaisen kanssa naimisissa ja tuntee velvollisuudekseen kertoa englanninkielisille lukijoille onnelastamme, niin hyvistä kuin nurjista puolista.
”Pohjoismaat ei ole yksi yhtenäinen onnea hehkuva alue. Kivuliaisuuttakin löytyy”, kerrotaan muistiinpanoissani. ”Synkätkin puolet pitäisi tuoda esiin”. Miten niin tuoda esiin? Me suomalaisethan olemme mestarisynkistelijöitä.

Valoista puolista hän mainitsi onnellisuuden ja turvallisuuden.
”Pohjoismaalaiset eivät tanssi sombrerot päässä, eivätkä näytä erityisen onnellisilta. Mutta kun tutkimuksiin tutustuu, kaikki Pohjoismaat löytyvät maailman onnellisimpien kansojen sijoilta.”

Synkät puolet liittyvät sosiaalisiin taitoihin. Kyytiä saavat pohjoismaiden kansalaisten huonot käytöstavat. Ja se on oikein! Pitemmän ulkomaanmatkan jälkeen tapaan aina jäädä oven väliin, kun en muista, ettei meillä Suomessa ole tapana pitää ovea auki jäljessä tulevalle. Yhtä lailla kielenkäyttö karahtaa korvaan. Lauseet pilkutetaan vituilla ja bussipysäkit räkäklönteillä.

Muutamia lausahduksia Boothin messuesitelmästä.
”Tanskalaiset juovat alkoholia ja syövät pillereitä eniten. He ovat elämäänsä tyytyväisiä ennemmin kuin onnellisia”.
”Suomalaiset eivät huutele saavutuksistaan, eivät myöskään tanskalaiset”.
”Norjalaiset mielletään järkevinä ja säästäväisinä. Jos jollekin öljyn tuoma vauraus piti antaa, niin norjalaisille”.
”Pohjoismaat on keskinkertaiselle hyvä paikka syntyä. Brittinä on vaikea ymmärtää veroastetta, mutta sillä saa palveluja. Niin kauan kuin se toimii, kaikki on hyvin.”
”Taloudet eroavat toisistaan myös Pohjoismaissa. A-luokitus! Häränpaskaa! (suomennettuna kaiketi hevonpaskaa, mummon huomautus) Luokitus on keksitty juttu. Pankit ovat sen keksineet”.

Messuilla Booth kertoi kiertäneensä Pohjoismaissa keräämässä kokemuksia kirjaansa. Ilmiselvästi hän ei viettänyt kovin kauaa Suomessa, koska häneltä puuttui vielä tuolloin kokemus järvestä. Messupuheessaan hän provosoi siihen malliin, että jos esiintymislavan lähellä olisi ollut järvi, hän olisi saanut järvikokemuksensa. Ehkä jopa avantokokemuksen.