Marrakechin vanhassa kaupunginosassa medinassa, kuhisee Marokon suurin kauppakujaverkosto, souk. Se kuuluu Marrakechin kävijän suosikkikohteisiin.
Paikallinen oppaamme, Najib kierrättää meitä sokkeloisilla kujilla. Vauhti on melkoinen. Ehdin pongata kaupan, johon suuntaan lauantaina, kotiinlähtöpäivänä hakemaan vatsatanssiasun. Se on ainoa mitä tältä reissulta aion ostaa. Ja lauantai on ainoa päivä, jolloin meillä on pari tuntia vapaata ennen koneen lähtöä.
Huikkaan myyjälle aikeeni: ”See you on Saturday!”
Hän huikkaa takaisin: “See you on Saturday, ins Allah”. Lauantaihin, jos jumala suo! Kaikki Marokossa tapahtuu ”ins Allah”.
Marokkolaiset matot
Najib johdattaa meidät mattokauppaan. ”Kunnon kauppa, jossa myydään kunnon mattoja”.
Mattokaupassa oli ensin lupa kuvata. Sitten ei. Yhtäkkiä taas olikin. Lopulta myyjät juoksivat käyntikortin kanssa perään ja toivottivat tervetulleeksi.
Minttuteetä ei tarjoiltu vastoin yleisiä basaarikaupankäynnistä liikkuvia tarinoita.
Valitse kuja ostostesi mukaan
Ostosparatiisin kujat saavat pään pyörälle. Suuntavaistostaan epävarma omatoimimatkailija vuokraa itselleen oppaan. Oppaista ei ole pulaa, virallisia ja epävirallisia löytyy soukin joka sisäänkäynnin edestä. Hinta kannattaa sopia etukäteen.
Kujia vaellellessa voi vain ihmetellä mihin kaikki tavara saadaan myytyä. Toki Marrakech ympäristöineen tarjoaa lähes miljoonan ostajan markkinat, mutta silti.
Eri käsityöammattien edustajilla jokaisella on oma kujansa. On apteekkareiden, seppien, värjäämöiden, tossuntekijöiden, nahankäsittelijöiden, matonkutojien kujat, vain muutamia mainitakseni.
Aino Kallas kertoo Marokon lumoissa -kirjassaan paikalla aikoinaan olleen myös ihmiskujan, jossa myytiin Sudanin mustaihoisia orjiksi. Kallas vieraili Marokossa vuonna 1309 jälkeen profeetan syntymän eli 1890-luvulla meidän ajanlaskumme mukaan.
Taikavoiteita apteekkareiden soukista
Edellisellä reissullani kymmenisen vuotta sitten olin yksin matkassa. Silloin en juossut läpi medinan, kuten nyt, vaan pysähdyin ihmettelemään milloin mitäkin.
Tutkiskelin apteekkareiden kujaa, jossa myytiin mitä ihmeellisimpiä purkkeja ja purnukoita. Ne sisälsivät erilaisia juuria ja yrttejä.
Verveine-tee (varmaan ranskaa) oli tuolloin turistien suosiossa, parantaa kaikki vaivat ripulista unettomuuteen.
Joistakin myymälöistä löytyi myös taikuuksien tekemiseen tarvittavia esineitä. Marokkolaiset ovat kuulemma taikauskoisia, erityisesti berberit. Silloinen Katariina-oppaamme kertoi, että pahan taian poistaminen on tärkeää ja sitä varten on olemassa jopa oma ammattikuntansa, poppamiehet.
Poppamieheltä saa sekä lakiapua että terveysneuvoja. Hän osaa ennustaa myös tulevaisuutta ja poistaa pahan silmän tekoset. Poppamiehellä oli vaikuttava valikoima erilaisia taikakaluja. Häntä, eikä taikakaluja, ei saanut (yritin kyllä, mutta huonosti kävi) kuvata. Kameran paha silmä poistaisi taikavoiman.
Apteekkareiden soukista löytyi myös argan-öljyä pienissä pulloissa. Sitä käytetään naisten, ja miksei myös miesten, ”taikavoiteisiin”. Tältäkin reissulta tuota kallisarvoista ainetta ostin, mutta tällä kertaa naisten osuuskunnan myymälästä. Kerron siitä lisää tulevissa postaukisssani.
