Kalatajinea ”kahvin” kera Marokossa

Nyt on luvassa mummon muisteloita. Marokko on ollut ajatuksissani sitten muutaman viikon takaisen  Marrakechin matkani ja varmaan siksi viikonloppuna työhuonettani raivatessa silmiini osui  Marokon päiväkirjaa noin kymmenen vuoden takaa. Vieläköhän paikallisissa paikoissa viiniä tarjoillaan yhtä luovasti kuin tuolloin?  Asia ei tullut tutkittua Marrakechin matkalla, sillä söimme ainoastaan turistipaikoissa ja niissähän viiniä tarjoillaan kuten missä päin tahansa. Tajinea toki saimme nytkin, sehän on Marokon kansallisruokaa.

Tarina sijoittuu Agadiriin, jossa vietin aurinkoisen viikon marraskuussa 2006. Olin matkalla yksin, mutta jostain ilmaantuivat nämä kaverit seuraani tai minä heidän seuraansa. Yksin matkustamisen etuihin kuuluu se, että aina tapaa uusia ihmisiä. Ja aina tapahtuu kaikenlaista.

Mikäli Agadirissa halusi tuolloin  nauttia paikallistenkin kukkaroille sopivaa paikallista ruokaa, kannatti suunnata Talborjtin-kaupunginosaan.

2.1.2006

Marokossa ei juoda viiniä eikä syödä sianlihaa, sillä suurin osa kansasta on islaminuskoisia.

Totta toinen puoli, jos edes sekään.

Pohjois-Marokon sikalat tuottavat sianlihaa ja Meknesin alue on merkittävä viinintuottaja.  Sianlihaa tuotetaan matkailijoiden tarpeisiin, sillä turismi on tärkeä tulonlähde maatalousvaltaiselle maalle.

Viini sen sijaan ei päädy yksinomaan turisteille. Sitä juovat myös marokkolaiset. Mutta eivät paljaan taivaan alla. Esimerkiksi terasseilla ei näy viiniä tai olutta naukkailevia marokkolaisia. Terasseilla he juovat minttuteetä. Sitä tarjoillaan muutenkin joka käänteessä pienestä lasista äiteläksi makeutettuna.

Oppaamme kertoi,  että alkoholipitoiset juomansa marokkolaiset nauttivat hämyisissä klubeissa poissa Allahin katseen alta. Joskus voi myös nähdä valkoisen kääreen lasin ympärillä. Tällöin lasissa paperin suojissa on todennäköisesti gin and tonic tai vastaava.

Jaa, miten kerkiävät kaiken?  Huumaavan aineen tai alkoholin vaikutuksen alaisena ei saa rukoilla ja kunnon muslimi rukoilee viisi kertaa päivässä.

Pöytä koreaksi – synttäripullot piiloon

Tänään vietämme synttäreitä ja viiniä haluamme pöytään.  Ravintolaan saapuessamme meille kuitenkin selvisi, ettei viiniä ole tarjolla.

”No problem”, sanoi tarjoilija, ”te hankitte viinin ja minä hoidan loput.”

Kävimme pullot lähimmästä supermarketista. Matkalla takaisin aprikoimme, että näinköhän ravintolasta löytyy pullonavaaja. Löytyihän se, kuten ratkaisu tarjoiluunkin.

Tarjoilijapoika saapuu pilke silmäkulmassaan pöytämme luo.

”Musta kahvi! Cappuccino!”, hän kailottaa kuuluvasti ja ojentaa kahvikuppeja seurueellemme.

Olen aikeissa estellä, sillä en tilannut kahvia ruuan kanssa. Vieno viinin tuoksu pelmahtaa sieraimiini ja paljastaa kaiken.  Kahvikupissa ei ole kahvia, vaikka väristä voisi niin päätellä, vaan punaviiniä. Musta kahvi paljastuu punaviiniksi, cappucino valkoviiniksi. Niiksi joita olimme ostaneet marketista.

Hyvä tovi ennen ”kahvitarjoilua” on pöytäämme lennätetty ruokalistat ja huikopalat: oliiveja, valkosipulimajoneesia, chilitahnaa ja taivaallisen makuista leipää, johon päälle voi sipaista vanhanajan voita kaikkine herkullisine kolesteroleineen.  Niitä natustelemme samalla kun tutkimme ruokalistaa.

Alkuruuaksi on tarjolla salaatteja, vihanneskeittoa chorbaa ja hariraa, hieman mausteisempaa lampaanlihasta ja kikherneistä valmistettua keittoa. Harira on tuhtia keittoa. Oppaamme mukaan  se on myös tyypillinen muslimien paastokuukauden, ramadanin, aikana tarjottava keitto, jota syödään heti kun aurinko on laskenut. Näin valmistaan vatsa illan ja yön mittaan tuleville syömingeille.

Jos olisi perjantai, valitsisin pääruuaksi couscousin, jota perinteisesti nautitaan Marokossa perjantaisin. Kun ei ole perjantai, tilaan kalatajinen. Tajinet ovat pataruokia, joita haudutetaan kartion muotoisissa saviruukuissa. Ne tarjoillaan myös samaisista ruukuista.

Tajineja on monia vaihtoehtoja: äyriäis, kana, lammas, vihannes, kala. Erilaiset varrasruoat, joka lihaa tai kalaa, ovat myös suosittuja.

Kissa pöydälle

Kalatajineni saapuu. Tarjoilija nostaa ruukun kansiosan pois ja voilá, pohjana toimivalla lautasella höyryää herkullisen näköinen annos. Tulikuumassa liemessä on kalaa, vihanneksia, perunoita ja koristeena sitruunan viipaleita. Se myös tuoksuu ja maistuu herkulliselta.

Kulkukissat haistavat tajineni tuoksun. Ne lähestyvät aluksi varovasti  kuin tunnustellen. Kun haarukkani alkaa raapia ruukun pohjaa, rohkein kissoista hyppää tyhjän naapuripöydän tuolille ja siitä pöydälle.

Makupaloja ei heru, mutta kissa ei luovuta. Se asettuu makaamaan lautaselle, joka on katettu valmiiksi uusien asiakkaiden alkupaloja varten. Me odotamme koska tarjoilijat rientävät ajamaan kissan tiehensä, mutta heillä on vain silmiä ravintolaa ohittaville turisteille, joita he kilvan käyvät houkuttelemassa sisään.

Hätistämme kissan pois ja samalla mietimme mitä on mahtanut maata lautasillamme ennen kuin me istuimme pöytään.

Tarjoilija tuo jälkiruokamme ja kerron hänelle, että kissa makasi lautasella.  Hänestä se on vallan hupaisaa.

”Kissa varmaan odotti ruokalistaa.” Hän nauraa ja rientää matkoihinsa.

Jälkiruuaksi tarjotaan makeita kakkuja tai hedelmiä.  Kaiken syödyn tietysti sulattaa minttutee, jonka tarjoilu on oma ohjelmanumeronsa. (avauskuva)

Kolmen ruokalajin illallinen Talborjtin ravintolassa maksoi suunnilleen Suomessa syödyn hampurilaisen verran.

Kun poistumme paikallisten kansoittamalle kadulle, näemme kuinka naapuriravintolassa meluisa ulkomaalaisseurue kaataa teekannusta hailakan väristä nestettä teelaseihinsa. Liekö tarjoilija keksinyt myös siellä luovan tavan tarjoilla valkoviiniä ja saada turistit syömään ravintolassaan.

Kalaa monessa muodossa

Kalaravintolan valitseminen on helppoa Agadirissa. Kalaa löytyy niin tavanomaisista kuin kalaruokiin erikoistuneissakin ravintoloissa. Marokolla on parituahtta kilometriä Atlantin rantaviivaa ja kalastus- ja kalanjalostusteollisuus on merkittävä elinkeino maatalouden ja turismin lisäksi. Agadirin kalasataman kautta viedään sardiineja, äyriäisiä ja mustekaloja aina Japania myöten.

Agadirin rantabulevardilla on vieri vieressä kala- ja muita ravintoloita. Niissä tarjoillaan alkoholipitoisia juomia aivan kuin missä tahansa etelän rantakohteessa. Hintojensa vuoksi ne eivät kuitenkaan ole paikallisten suosiossa.