Messujen jälkeen ilta jatkui mummoillen. Ex-kollegan kanssa tapaamme aina aika ajoin, ja silloin on hakusessa jokin kiva, mielellään meille uusi ravintola. Aina ei kaikki mene nappiin. Olemme päätyneet kantakuppilaan, viinittömään thairavintolaan, meteliin, syömään kahdestaan typötyhjässä ravintolassa ja vaikka mitä.
Nyt laitoin puskaradion liikkeelle. Kysely oli tällainen:
”Leppävaaran ravintolatarjontaa
Kaksi tätiä haluaisi rupatella keskiviikkona klo 18 jälkeen. Muitakin
ihmisiä mielellään mutta ei liikaa meteliä. Eikä mitään nenänvalkaisua,
vaan punkkua ja bisseä täytyy löytyä ja jotain kevyttä purtavaa.”
Aivan upeaa, parikymmentä vastausta tuli hetkessä. Kaikki halusivat laittaa mummot (ex-kollegani on oikea mummo, kaksi lastenlasta) nautiskelemaan.
Puskaradion jäsenten ykkössuosikki oli Base – lähes parikymmentä olisi
suoriutunut Baseen.
Hajaääniä sai Harakanpesä (perinteinen paikka, tuttu monestakin tapaamisesta), Fågeli (lienee uusi, kun verkkosivutkin vasta tulossa), William K eli Wilkku Koo (käyn siellä entisten työkavereiden kanssa joskus perjantaisin, kelpo paikka mutta pikaruokaa), Kathmandu Palace (nepalilaista).
GLO-hotellin ravintolaa ehdotti joku, mutta minulla on työperäinen hotelliallergia.
Baseen päädyttiin. Se osoittautui valintana parahultaiseksi (Eikö oli kiva sana?! Kasariluvulla yksi työkaveri käytti sitä koko ajan, kaikki oli niin parahultaista).
Istuimme a la carte -puolella. Tunnelma oli rauhallinen. Palvelu sujui. Caesar salaatti jättikatkaravuilla maistui. Kaveri otti saman vuohenjuustolla. Salaatti on siitä mukavaa ruokaa, että sitä voi syödä hitaasti rupattelun välissä ja purtavaa parin kolpakon seuraksi riittää. Salaatti ei jäähdy.
Kiitokset Puskaradion aktiiveille. Tunnuitte tietävän mitä mummot hakee.