Cornellanan luostarin alberguessa yövyimme kolmestaan: minä, camino-kamuni ja kanadalainen 25-vuotias Amelia. Vaeltajia ei ole tungokseksi asti näin marraskuussa ja usein majatalot ovat tyhjänlaisia. Samoin reitit.
Amelia matkaa yksin, viisitoista kiloa selässä, alle kympin päiväbudjetilla, ja nukkuu teltassa.
Hän aloitti Ranskan puolelta, tuli rajan yli Iruniin ja jatkoi sieltä kohti Santiago de Compostelaa, josta suunnittelee jatkavansa vielä Finisterraan. Kaiken kaikkiaan matkaa tullee tuhatkunta kilometriä. Huh!
Tunnen itseni kermapeffaksi kaikkine peregrino-illallisineni ja albergue-öineni. Moni tuttuni pitää reissuani extreme-matkana.
Aamulla Amelia soitti ja lauloi Ultreia-laulun. Ihana!
Tätä esitystä tulen kuuntelemaan rännän roiskiessa Suomessa.