Cornellanan luostarin alberguessa yövyimme kolmestaan: minä, camino-kamuni ja kanadalainen Amelia 25 v. Kulkijoita ei ole tungonseksi asti näin marraskuussa ja usein majatalot ovat tyhjänlaisia. Samoin reitit.
Amelia matkaa yksin, 15 kiloa selässä, alle 10 egen päiväbudjetilla, nukkuu teltassa. Hän aloitti Ranskan puolelta , tuli rajan yli Iruniin ja jatkoi sieltä kohti Santiago de Compostelaa, josta suunnittelee jatkavansa vielä Finisterraan. Kaiken kaikkiaan matkaa tullee tuhatkunta kilometriä. Huh!
Tunnen itseni kermapeffaksi kaikkine peregrino-illallisineni ja albergue-öineni. Moni tuttuni pitää reissuani extreme-matkana.
Aamulla Amelia soitti ja lauloi Utrea-laulun. Ihana!
Tätä esitystä tulen kuuntelemaan rännän roiskiessa Suomessa.