Sitä sun tätä on tullut kokeiltua juhannuksena. Aika usein on juhlittu kavereiden kanssa, syöty, juotu ja seurusteltu. Tutuksi on tullut tuntikausien autojonot ja ruokajärjestelyt kuka mitäkin tuo.
Kerran vietimme liikuntakeskuksessa perhejussia. Oli ohjelmaa, tanssia ja kokon polttoa. Siitä on kyllä vuosia, mutta siippa muistaa yhä ”puolikuun ja täysikuun”, tanssilliset jumpat, jossa kaikki paitsi hän etenivät väärään suuntaan. Minulle taas jäi mieleen uintiretki yön hiljaisuudessa sen jälkeen kun musiikki oli loppunut tanssilavalla ja kaikki muut olivat painuneet pehkuihin. Kelluin samettisessa vedessä ja taivaankappaleen – kuu vai aurinko, en muista – silta väreili järven pinnalla. Paikalla ainoastaan minä ja vartija, jonka ilmeisesti oli pakko katsoa perääni.
Liikuntajussi tuntui tänäkin vuonna hyvältä vaihtoehdolta. Aina ei tarvitse lähteä kauas ja päädyimme valmiiseen pöytään ja liikunnalliseen lomaan kävelymatkan päässä kodistamme, Hotelli Korpilammelle. Ohjelman teimme itse. Näin se eteni.
Tavarat reppuun.
Aattona
klo 9-13 vaellus hotelliin, noin 17 km
Maisemia matkan varrella Espoossa
Hotelli Korpilampi – juhannusjuhla
16-17 porealtaassa jalkojen lepuuttelua, pieni pulahdus lampeen, vesimittari näytti 19 astetta
18-21 ruokaa ja juomaa
Tarjolla juhannuksen juhlabuffet. Olen niin poispilattu ruokien suhteen, etten ryhdy analysoimaan sisältöjä, sanonpa vaan, että maistui ja näytti maistuvan muillekin. Häpeäkseni tunnustan, taas kävi niin kuin usein buffettien partaalla. Mansikkakakkua tuli otettua liikaa ja siippani sisällökkäistä silmäilyistä huolimatta viimeinen nokare jäi lautaselle. (Hän toimii ympäristöalalla ja joutuu katselemaan päivittäin ruuan tuhlausta ja olisin mielelläni säästänyt hänet siltä juhlapyhän kunniaksi.) Seisovat pöydät – miksi muuten tuo nimitys, noutopöydät olisi kuvaavampi, ovat pahimmasta päästä. Ruokalajeja tulee olla paljon ja jätettä syntyy. Näinpä Itä-Suomessa eräässä ravintolassa ahnehtimisesta muistuttavia kylttejä ”Ota vain sen minkä syöt”.
Klo 21 kokon piti syttyä, mutta päädyimmekin seuraamaan tuntien farssia. Syynä liian lähelle kokkoa jätetty auto, jonka omistajaa tavoiteltiin joukkovoimin. Kun siinä ei onnistuttu, autoa yritettiin nostaa väkiviinoin vahvistetuin joukkovoimin. Ei onnistunut ja moni pikkukaveri poistui paikalta mutrussa suin.
Klo 22-01 tanssia. Oli sitä toki ennen ja jälkeen, mutta nukkuakin piti.
Orkesteritauolla porukka vilvoitteli terassilla ja kas! puoli yhden maissa lammen vastarannalla alkoi loimuta tuli. Auton omistaja oli siirtänyt auton ja kokko voitiin sytyttää.
Juhannuspäivän aamuna klo 7 poreallas kutsui. Tyhjä spa ja lampi, jossa vain sorsapoikue pakoili lokkeja.
Klo 8 aamiainen ja ruokaperäiset.
Sitten koitti juhannuksen koettelevin osuus, kotimatka. Bussilla olisi päässyt ovelta ovelle, mutta mikä lie mielenhäiriö, me kävelimme. Klo 11-15 hengenlähtö taisi olla lähellä, varpaita jomotti edellisillan jäljiltä tanssiminen ja tuntien kävely. Viimeiset mutkat olivat pidempiä kuin koskaan, ikinä.
Kotona pitsat ja oluet saattelivat unten maille jo iltapäivällä viiden pintaan.
Klo 17-22 tutusemista. Sen jälkeen kympin uutiset, iltapala ja äkkiä takaisin punkkaan. ZZZZZZZZ aina aamuseitsemään asti. Ja minä kun olen niin huonouninen!