Vuosia sitten Hämeenlinnassa juttukeikalla ollessani tutustuin Vinkaloon ja sen legendaariseen yrittäjään. Aivan absurdi tilanne. Kun saavuin Vinkalon kulmille Hämeentielle, näin jo kaukaa poliisiautoja kahvilan edustalla.
Sisällä Vinkalossa hyöri neljä poliisia rauhoittelemassa silloin 85-vuotiasta kahvilayrittäjää. Hänet oli ryöstetty.
Päiväkirjassani kuvailen tuon ajan tapahtumia:
”Paljon eivät saaneet, sillä huusin apua”, kahvilayrittäjä Marjatta Martikainen kertoo poliiseille.
Poliisit poistuvat paikalta ja asiakkaita alkaa tipottelemaan baariin. Tila ei ole järin suuri, vain muutamia pöytiä. Pariskunta juo olusiaan yhdessä pöydässä. Toisessa mies nauttii kahvikuppostaan. Hieman jo maistissa oleva mies puhuu puhelimeen. ”Mähän sanoin, että menen Marjatalle”.
Välillä Marjatta komentaa kotiin humaltunutta nuorta miestä, joka tottelevaisesti kääntyy ulos.
Olutta nautiskeleva pariskunta huomaa erään asiakkaan olevan aikeissa lähteä autolla. Mies lähtee humalaisen perään ja ottaa häneltä avaimet pois. Marjatta hapuilee kännykkäänsä kutsuakseen nuoren miehen esimiehen hakemaan auton pois. ”Poika joutuu ikävyyksiin. Ajaa ammatikseen”, Marjatta huolehtii.
Kun rauha on saavutettu, Marjatta huokaisee olevansa ihan sekaisin tapahtumista.
Juna lähti, kotiinpaluun aika, mutta Marjatta Martikainen jäi mieleeni. Ikävä kyllä en enää ehtinyt häntä jututtamaan, sillä hän menehtyi työnsä ääreen helmikuussa 2010. Yle uutisoi Legendaarinen Vinkalo saattoi sulkea ovensa lopullisesti.
Vinkalo uudessa paikassaViikonloppuna kun olin Hämeenlinnassa free-seminaarissa, oli pakko pistäytyä katsomassa mitä Vinkalolle nyt kuuluu.
Vinkalo on yhä olemassa, mutta se on muuttanut, sillä taloyhtiö oli päättänyt, että baari (kahvila) saa olla yhtiön tiloissa niin kauan kuin Marjatta sitä pitää.
Uusi omistaja osti kuutisen vuotta sitten Vinkalon irtaimiston ja aloitti toiminnan vastapäätä entistä Vinkaloa Hämeentiellä, vain kivenheiton päässä rautatieasemalta.
”Vähän on riistäytynyt käsistä”, Taipalinen osoittelee tavaramäärää. ”Suuri osa asiakkaiden tuomia esineitä.”
Vuonna 2009 ilmestyneet Hämeenlinna-juttuni