Kaunis kesäpäivä. Leikimme turistia Helsingissä.
Reipas aamulenkkimme Espoon Viherlaaksosta – pääosin radanvartta pitkin – päätyy kahvila Pirittaan. Se on puolillaan brunssia nauttivia, enimmäkseen lapsiperheitä mummoineen päivineen. Lähes neljän tunnin kävelyn jälkeen huikoo, mutta jatkamme matkaa.
Kuin Gardalla
Leonardo, italialainen ravintola Makkaratalossa yllätti. Äyriäiskeitto (Zuppa di Pesce) maistui kerrassaan herkulliselta, aivan kuin olisi siirtynyt rautatieaseman kupeesta Gardalle ellei olisi kuullut viereisestä pöydästä kantautuvaa ”missä saa maitoa, missä ei” –keskustelua. Kaksi pohjalaista daamia taivastelivat maailman maidotonta menoa, pohojalaiseen tapaan syvällä rintaäänellä.
Tarjoilija kertoi toivovansa enemmän äyriäiskeiton syöjiä. ”Mutta kun ihmiset valitsevat tuttua ja turvallista kanapastaa niin mielellään.”
Vinkkinä vähäruokaisille, unohda alkupalat, keitto täyttää isommankin mummonmahan.
Sibelius joutui jonottamaan Kappelin terassilla
Sibeliuksen syntymän 150-vuotisjuhlan vuoksi on järjestetty tänä vuonna paljon teeman mukaista ohjelmaa.
Teatterikorkeakoulun opiskelijat viihdyttivät Sibelius-aiheisilla jutuillaan
Laiva on lastattu turisteilla
Puolentoista tunnin kanavaristeilyllä merenläheinen Helsinki avautuu kaikessa vauraudessaan. Uimarantoja, huviloita, luotoja, veneilyä, saunoja…
Toissavuonna vein tanskalaisserkkuni kanavaristeilylle. Hän oli vallan ihastunut.
