Kokeilin lippuhinnoittelun uusiksi pannutta yhtiötä, Onnibus.comia, jonka parikymmentä punaista bussia sukkuloi suurempien kaupunkien välillä. Bussilippu seitsemän euroa (kiitos Matkailutoimittajien Kilta), kyyti oli tasaista (kiitos ulkomaalaistaustainen, kohtelias kuljettaja) ja wifi toimi. Vessakäynnit bussissa ovat yleensä painajaista. Niin nytkin. Juuri ja juuri mahtui koppiin, vaikken ole järin iso ihminen. Etuna tietysti on se, ettei pysty kaatumaan pitkälleen mihinkään suuntaan.
Tampereella bussi jätti meidät reilun kolmen kilsan päähän keskustasta. Kuulemma lupa-asia (näitähän riittää Suomessa). Paikallisbussi kuljetti rautatieasemalle, jonka läheisyydessä olevaan tornihotelliin tutustuminen oli seuraavana ohjelmassa.
Solo Sokos Hotel Tornin näkymät olivat tuttuja edelliskäynnistä, mutta saimme tutustua muutamiin huoneisiin. Toimittajillekin löytyi jotain. Kaikille avoin työskentelytila. Maksat viisikymppiä respaan, saat ravintolalahjakortin, teet haastattelut ja työt, ja siirryt sitten nauttimaan ravintolan antimista.
Kierroksen päätteeksi meille tarjottiin mahdollisuutta lounastaa 14 euron hintaan. En tarttunut tilaisuuteen. Jutun juurta kun olin etsimässä, suuntasin Vapriikki-museokeskukseen.
Kalakeiton hörppäsin Linkosuon kahvilassa Hämeenkadulla. Hyvä valinta. Keitto maistui ja Tampereen aksentti kaikui. Paikallisväriä siis.
Vapriikki ilahdutti monipuolisuudellaan
http://vapriikki.fi
Lokakuulle avoinna olevassa Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla -näyttelyssä voi tutustua vaeltajien matkaan Suomen ja Pohjoismaiden pyhiinvaelluskohteisiin sekä Roomaan, Santiago de Compostelaan ja Jerusalemiin.
 |
| Pyhiinvaellusreitistöä – Santiago de Compostelan nykyvaeltajilta kysytään usein ”Kävelitkö koko reitin?” Useimmiten tarkoitetaan Ranskan reittiä Pyreneiden Ranskan puolelta Santiagoon. Kartasta näkee, että Suomestakin on alkanut reitti. Jotkut ovat Hämeestä viime vuosinakin aloittaneet ja kävelleet aina Santiagoon asti. |
Näyttelyn nimestä ”Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla” huolimatta nykyaikaa ei ole unohdettu.
Kenkämuseo
Kengät kiinnostavat aina. Kenkämuseossa kerrotaan suomalaisen kengän tarina.
Ajatella, että Suomessa on ollut vaikka kuinka monta kenkätehdasta aivan lähihistoriassa. Talvikenkien valmistuksen olisi suonut jatkuvan laajempana, niin paljon on tullut liukasteltua viime talvina milloin missäkin kesämaassa valmistetuilla jalkineilla. Luulisi Suomella olevan annettavaa talvikenkäasiassa.
Tampere 1918
Kauheuksiakin mahtui mukaan. Tampere 1918, pysyvä näyttely. Eihän siitä ole edes sataa vuotta kun meillä on lahdattu ihmisiä, lapsiakin. Tehty samaa, jota kauhistelemme nykyään, kun katsomme uutisia.
Kivimuseo
 |
| Tämäkin on kiveä |
Tampere-olutta
Jano tuli kulttuurin parissa ja paikallista olutta kun oli tarjolla, niin pitihän sitä maistaa.
Hienoinen pettymys oli koruton tapa, jolla tämä paikallisolut tarjoiltiin. Tiskin takana ollut hulautti juoman suureen tuoppiin, kolautti pullon rivakasti koriin ja naputteli laskun kassasta. Ei mitään kauniisti koristeltua nimikkolasia tai pullon ihailua kuten olen nähnyt olutmaissa kuten Puolassa ja Liettuassa tehtävän.
Maku. En valita, olut maistui ja jano sammui.
Kevennys illalla
Musiikkiteatteri Palatsi, Kauppakatu 10
Teatterinjohtaja hiihtelee Levillä, mutta on järjestänyt meille esittelyn teatterin toiminnasta, jonka jälkeen saamme seurata ”I wanna rock – roudari Mansesta maailmalla” –esitystä.
 |
| Palatsin yläkerrassa olevissa tiloissa voi kokoontua ennen tai jälkeen esitysten. Katri ja Jani testaavat valkoisen sohvahuoneen tunnelmia. Eppu Normaali tuo Katrille mieleen autoreissut, jolloin isä kuunteli Eppuja. Parkanolainen Jani taas muistelee nuorena Parkanon keskustassa ympäriajoa. Silloin rokki soi autossa. |
Rock-musikaali kertoo tamperelaisen roudarin Nääs-Villen matkasta maailmalla. Pelle Miljoona, Andy McCoy, Hanoi Rocks, Ruotsi, Englanti Japani ja tietysti USA vilahtelevat komediallisella kiertueella.
Musiikki tietysti oli mummon mieleen, tuttua kasariajoilta.
