Matti Vähäkuopus kertoo ostaneensa Poikeluksen kyläkaupan kiinteistön kymmenisen vuotta sitten. Talossa oli sijainnut osuuskauppa vuodesta 1954, välillä ollut tyhjilläänkin.
”Hyväntekeväisyyttähän tämä on, ei tästä rahaa saa”, Vähäkuopus sanoo.
Taksi ajaa pihaan ja ovi käy. Kuuluu paikallinen tervehdys.
”Moro!”
Kaksi miestä ja nainen saapuvat täydentämään mökin kaappeja. Kyytiin lastataan kuusi salkkua ja vähän evästä.
Filippiiniläinen Corazon harjoittelee kassatoimintoja. Kun maksukortit on saatu luettua, Vähäkuopus huokaisee.
”Kaljaralli, siitä maksavat kaikki suomalaiset riippumatta siitä joi tai ei. Vientiä tuetaan verorahoin. Ralli tappaa kyläkaupat”.
Kyläkauppatoiminta ei kannata. Vähäkuopus kertoo, että vielä kymmenisen vuotta sitten juhannuksena myytiin lavakaupalla olutta. Sitä myytiin jopa tappiolla.
”Ostohinta oli 30 euroa salkulta, ulos myytiin jotakuinkin samalla hinnalla, mutta se kannatti, koska mökkiläiset ostivat samalla ruokaa kaappeihinsa ja siitä jäi katetta.”
Tänä juhannuksena parikymmentä vakioasiakasta peruutti tilauksensa. ”Älä tilaa meitä varten, tuomme Virosta.”
Olen kyllä itsekin ihmetellyt miten kannattaa ajaa rekkalastillinen olutta Pohjois-Suomesta Tallinnaan ja roudata se sieltä sitten kärryillä takaisin eri puolille Suomea. Mutta että touhuun myönnettäisiin vielä vientitukea? Se olisi aika outoa.
Matti Vähäkuopus ja Corazon, filippiiniläinen vaimo, naimisiin syksyllä 2013
