Tänään saavuin virallisesti Santiago de Compostelaan. Katedraalissa luetellaan messun aikana kaikki saapuneiden kansallisuudet ja lähtöpaikat. Yksi oli Suomesta, sen täytyy olla minä.
Televisiossa näytetään kuinka ihmiset kahlaavat lumessa Leonissa ja muissa kaupungeissa, joissa olen talsinut Pyreneiden jälkeen. Talvi on tullut tännekin vaikka Santiagossa ei vielä lunta ole. Hyytävä pohjoistuuli saa paikalliset vetämään takinnyörit tiukalle ja minut miettimään suuntaa etelämmäksi.
Monille on kova paikka hyvästellä satojen kilometrien matkalla tutuiksi tulleet muut peregrinot. Minulle hyvästit ovat tulleet tutuiksi, sillä olen usein jäänyt tekemään töitä, kun muut ovat jatkaneet matkaa.
Parhaat kaverini tällä matkalla: marketista hankitut talvilenkkarit, hyvin palvelleet 800 kilometrin ajan ja sitä ennen Suomessa viime talven. Kävelysauvoilla on lykitty jo kaksi kertaa Santiagoon, nyt Jean-Pied-du-Portista ja vuonna 2007 Astorgasta. Lierihattu on suojannut auringolta, tuulelta ja sateelta molemmilla reissuilla.
Samaan aikaan saapui myös Skotlannista asti kävellyt Frank. Hänen vaelluksensa kesti kolme kuukautta. Myös Franco Ricordi, josta kerroin jo aiemmin, pääsi perille ilman vammoja; hänhän oli se joka käveli Pyreneiltä Santiagoon paljain jaloin. Huh,huh kylmää.
Pelko
Mitä enemmän pelkää, sitä enemmän kannattaa lähteä, sanoi Mirja Kärnä aamutelevisiossa viime elokuussa, jolloin hän lähti matkaan Rengosta kohti Fisterraa.
Minua on pelottanut tällä matkalla suuren osan aikaa. Milloin pelon aiheena ovat olleet villisiat tai irrallaan jolkuttelevat koirat, milloin se, etten jaksa vuoristotaipaleita ylipainoisen rinkkani kanssa. Yksinäiset metsäosuudet saavat myös mielikuvituksen laukkaamaan. Samoin jotkut majapaikoista.
Tänäkin aamuna tunsin olevani osa Hitchcockin leffaa, kun makasin valtavassa San Lorenzin makuusalissa yksinäni. En tiennyt olivatko toisesta salista jo lähteneet ja oliko koko paikassa ylipäätään ketään. Sen tiesin, että henkilökunta poistuu yöksi koteihinsa ja tulee takaisin vasta aamuyhdeksältä.
Useat valitsevat San Lorenzin majatalon sen takia, että lentokentälle pääsee helposti. Sesongin ulkopuolella, kuten nyt, se saattaa olla tyhjänä. Suihkutilat ovat eri rakennuksessa ja portit kolisivat. Piti oikein käydä katsomassa, liikkuuko siellä joku. (Miten epäloogista). Hiukset vaativat pesua, eikä auttanut kuin sydän pamppaillen pestä ne.
San Lorenzin jokainen tiili huokuu kolkkoutta näin marraskuun pimeydessä. Majatalo sijaitsee kaupungin laitamilla, pimeän katuosuuden päässä. Yksinäisyys kiteytyy tämän sortin paikassa. Monta sataa neliötä vain minua varten.