Kyllä täällä töitäkin tehdään, niin paikalliset kuin peregrinotkin. Tänä aamuna israelilainen nuori mies jäi majataloon tietsikkansa ääreen. Hän viimeistelee väitöskirjaansa. Mikäs siinä, etäisyys tavanomaisiin ympyröihin tuo usein tuoreita ajatuksia. Työnteon mahdollistaa se, että ikivanhat katedraalien ympärille muodostuneet kylät eivät ole jääneet kehityksestä jälkeen, kaikkialla toimii wifi, langaton verkko, missä nopeammin missä hitaammin.
,
Työskentelyä yleisempää täällä toki on työstää elämänsä pattikohtia tai yrittää ylittää itsensä kävelemällä Santiagoon asti kuka mistäkin lähtöpisteestä.
Peregrinot tuovat väriä pikkukyliin. Vaikka he yleensä matkaavat pikkubudjetilla, he kuitenkin tarvitsevat palveluja: majoitusta, ruokaa, pyykinpesua, lääkäreitä, apteekkeja yms. He ovat pitkän vaelluksen hiljentämää porukkaa, joka kaatuu illallisen jälkeen sänkyyn, eivätkä siis häiritse muita.
Jälkeensä he jättävät roskia, jotka toivottavasti päätyvät asiallisiin paikkoihin. Kaikille ei näytä olevan tuttu ajatus ”minkä jaksat täytenä kantaa maastoon, sen jaksat tyhjänä kantaa takaisin”, sillä aika lailla roskia näkyy tien varsilla.
Tässä roskat ovat päätyneet sinne mihin kuuluukin ja paikallinen jätefirma siirtää ne eteenpäin..
Pamplonassa seurasin kuinka livakkaan tarjoilijoiden lajittelu sujui. Aukiolla oli useita ravintoloita, joilla kaikilla oli yhteinen lajittelupiste keskellä aukiota. Sinne tarjoilijat juoksuttivat jätteet suoraan pöydistä.