Halusin luiskahtaa peregrinojen parista sivuraiteille, kuulla vain yhtä kieltä kerrallaan ja suuntasin Huarten pikkukylään, joka mielikuvissani uinui vuorten kupeessa.
Päädyinkin keskelle fiestaa. Ihmettelin menoa majapaikan – lienee ainoa, eikä sitä voi hotelliksi kutsua – baarissa aamukymmeneltä. Konjakkilasi toisensa jälkeen kolahti tiskiin ja pulina kävi.
Usein näillä nurkilla olen kuulevinani suomea, mutta kun käännyn katsomaan, puhujat ovat selvästi paikallisia. Liekö baskia? Sama toistui Huertassa useaan kertaan.
Ayuntamenton (kylän hallitus, kunta?) siideri virtasi ja kansa tanssi. Koska meillä Suomessa kunta tarjoaa siideriä, häh?
Illan kohokohta oli leikkimielinen kujanjuoksu, jossa ilotulitteita syöksevä härkä ajaa miehiä, naisia ja lapsia takaa. Erästä pikkupoikaa ei saanut juoksemaan millään, vaikka isä kuinka yritti houkutella mukaan.