Huartesta lähtiessäni jouduin hankaluuksiin parin nappulan kanssa. Reilun viikon jatkunut fiesta ilmeisesti sumensi silmät poloisilta, jotka olivat liian nuoria jopa tyttärelleni. Vonkaaminen ei loppunut edes bussissa, jossa oli muitakin matkustajia.
Olin luopunut turvallisuussyistä aikeestani lähteä vaeltamaan suoraan kylän raitilta, sillä meno oli railakasta vielä/jo aamutuimaan. Varmuuden vuoksi halusin ajaa pari pysäkin väliä bussilla, jottei kukaan lähde seuraamaan. Edellisiltana kuvasin kylällä varsin avoimesti. Muistissani oli yhä Espinalissa tapaamani ranskalaispariskunnan neuvo: he varoittivat näyttämästä kannettavaa ja muita laitteita. Heidän mukaansa korealaisilta oli ryöstetty i Padeja ja kännyköitä.
Peregrinot tuskin varastavat toisiltaan, sillä kukaan ei halua lisää painoa, mutta Navarrossa työttömiä piisaa ja sen tuoma köyhyys lisää rikollisuutta. Minulla ei ole hienoja laitteita, mutta joku saattaa erehtyä. Laitteeni ovat parhaat bittipäivät nähneitä mutta kovaa kulutusta kestäviä. Kamera putosi kahdesta metristä kivilattialle ja vielä toimii. Rinkkaan sullominen ja kosteus todennäköisesti tuhoaisi hipaisulaitteet.
Yöpyminen aamiaisineen Huartessa maksoi kaksikymppiä. Iäkäs rouva, majatalon pitäjä kysyi moneen kertaan, olenko tyytyväinen. Lähtiessä hän vielä lykkäsi tukevat eväät mukaani. Herttaista!
Pojat jäivät bussiin, kun hyppäsin ulos siitä Arren keskustassa. Uskaltauduin takaisin camino-reitille. No me molesta por favour eri äänensävyin on käyttökelpoinen lause.
Arresta Pamplonaan camino kulkee pitkin asuttua seutua, jossa liikkui paljon ihmisiä jo varhain sunnuntaiaamuna.