Peregrinojen (eri syistä vaeltavien) päivä alkaa aikaisin. Jo kuuden tietämissä makuusaleissa kuuluu rapina. Heti päivänvalon koitettua rinkka selkään ja matka jatkuu. Yksinmatkaajien – mikäli ei halua vaeltaa ypöyksin – kannattaa heittäytyä samaan rytmiin, sillä silloin poluilla vaeltaa muitakin.
Buon camino! Se on tervehdys, joka kuuluu sanoa kaikille kohtaamilleen. Epäilen tosin, että lähempänä Santiagoa into tervehtiä vähenee.
Matkalla Roncesvallesista Espinaliin ei tarvinnut juuri camino-tervehdyksiä toivotella, sillä poluilla ei ollut ketään. Olin töiden vuoksi eritahtinen kuin muut peregrinot. Halusin ensin tehdä työt pois alta ja rentoutua sitten. Matkaan pääsin vasta puolenpäivän jälkeen. Silloin monet vaeltajista olivat jo majapaikkoja hakemassa.
Keskellä-ei-mitään varoituskyltti ilmaantui eteeni. Villisikoja! Yritin kaivaa muististani miten tulisi toimia jos mokoman kohtaisin, ei mielikuvaa. Kyltti sai kinttuni liikkumaan rivakasti.
