Vaimo lähti kävelemään –tokaisu ei ehkä anna oikeaa kuvaa siitä mitä tapahtui, mutta saipahan mieheni sympatiaa roppakaupalla kun näin asian ilmaisi eräässä maanantaipalaverissa. ”Noinko koville remppa ottaa”, kyselivät työpaikalla.
Nyt olen matkalla kohti Santiagon teitä. Miksi juuri sinne? Kaikki loksahti kohdalleen kun saimme tiedon rempan ajankohdasta. Muitakin vaihtoehtoja olisi ollut kuten esim. Nepal, mutta syksy soveltuu erinomaisesti vaeltamiseen Pohjois-Espanjassa, ei ole liian kuumaa.
Minulta kysellään jatkuvasti, kuinka pitkän matkan aion kävellä. En kävele matkaa, sillä olen jo elämässäni kävellyt riittävästi. Kun kiva paikka tulee vastaan, pystytän toimiston sinne tai kun taas kävelyttää, kävelen. En myöskään etsi itseäni kuten moni Santiagon teiden vaeltaja, sillä olen jo löytänyt itseni aikoja sitten. Se että olenko tyytyväinen löytämääni, on jo toinen juttu.
Jos nyt joku tavoite tulee olla selittämässä tätä epätavallista kolmea kuukautta, niin olkoon se remonttiajasta selviäminen. Minullahan remontoidaan samanaikaisesti sekä koti että toimisto. Mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea eteen tulee kun pyöritän yritystoimintaa pilvipalvelujen avulla.
Lentokoneessa tosin iski jo rimakauhu. Kyllähän irtiottajia riittää, sellaisia jotka lähtevät sapatille useiksi kuukausiksi jopa vuosiksi. Mutta ajatuksenani oli työskennellä myös Santiagon teillä, hoitaa yrityksen touhut epämääräisissä olosuhteissa. Kotimaassa kokeilin päästä toimiston koneella eri pilvipalveluihin, mutta en onnistunut. Koodi väärin. Salasanoja on vihkollinen. Mitä jos en pääsekään käsiksi töihini, kun olen jossain pikkukylässä Pyreneiden kupeessa ja jokin asia vaatii välittömiä toimenpiteitä. Jos en edes pääse soittamaan back-upilleni.