Bussijuht (kuljettaja) V. Rajaste tarjoaa meille kattavan sightseeingin. Viisikymmentä kilsaa noin kolmella eurolla. Bussi on varmaan hitain mahdollinen Kallasteen menevistä busseista, siis oiva valinta turistille.
Matkan aikana saamme seurata paikallisten menoa: yksi raahaa kasveja, toinen mitä lie. Välillä täti kantamuksineen jää pois keskellä-ei-mitään. Kuljettaja nousee autosta ja auttaa kantamukset tien vieressä olevaan ojaan, johon täti jää. Varmaan hän odottaa siellä, kunnes joku tulee hakemaan hänet sieltä tien poskesta.
Varan kylässä on solhoosi. Ränsistyneitä kerrostaloja keskellä peltoja. Kogren kohdalla tie kapenee entisestään. Asfaltti loppuu. Röttelöisiä taloja, navettoja, kellallaan olevia rakennuksia, ehkä aittoja. Välissä silloin tällöin tip-top kunnossa oleva asuintalo hoidettuine nurmikoineen. Kaikki rinta rinnan. Mahtaako olla, että useampi sukupolvi asuu samaa tonttia. Ehkä isovanhempien aikainen talo saa jatkeekseen vanhempien talon ja aikuistuneet lapset rakentavat oman nykyaikaisen talonsa samalle tontille. Se selittäisi sekamelskan.
Joku mainitsi käymisen arvoiseksi kohteeksi yhdentoista kilometrin päässä Kallasteesta olevan Ninan kylän, mutta bussiyhteyttä sinne ei ole. Jäämme siis Kallasteeseen.
 |
| Haikarat pesivät savupiipuissa |
Kallaste vastaanottaa meidät auringon paisteella. Kylän raitilla heiluu muutama humalainen. Varmaankin suuressa optimismissa pystytetty turisti-info könöttää kylän ainoaa ravintolaa vastapäätä. Hyvin englantia osaava nuori nainen hihittää, kun kyselemme ruokapaikkoja. Niitä on tasan yksi, vastapäinen ravintola, jonka henkilökunnan kahvihetken olemme juuri keskeyttäneet. Asiakkaita ei näy.
 |
| Kallasteen harvoja hiekkarantoja |
Majoitusvaihtoehtoja on kolme: 150 ja 300 kroonin kotimajoitukset ja 300 kroonin hostelli.
Heinäkuussa on tilaa yllin kyllin, elokuussa kuulemma täyttä, koska virolaiset lomailevat silloin.
Toisaalta tämän syrjäisen Kallasteen kylän majoituskapasiteetti ei voi olla kummoinen. Hostellissa petipaikkoja reilut kymmenen.
Kallasteeseen eivät visakortit ja kaupunkikartat vielä ulotu. Missä muualla heinäkuussa voi matkailija syödä lounasta lähes ainoana asiakkaana? Kylpeä rannalla, jossa vain muutamia lapsia rakentaa hiekkalinnoja.
Supermarketissa voi onneksi maksaa visalla. Siellä on myös automaatti, josta saa rahaa ravintolalaskuun. Ostamme retkimuonaa ja suuntaamme kohti Peipsi-järven ykkösnähtävyyttä, punaista rantaa.
-
 |
| Punaiset kalliot nähtävyyksiä |
 |
| Komeat ovat maisemat näillä vainajilla. |
Sadekuuro kuitenkin yllättää ja siirrymme hostellimme Hostel Lagoon takapihalle. Hostelli sijaitsee parhaalla mahdollisella paikalla. Yleinen ranta rajoittuu takapihaan. Peipsi-järvi on näillä seuduin varsin kallioinen ja uimarannaksi soveltuvaa aluetta on varsin vähän, vain muutamia pieniä hiekkapoukamia.
Hostel Laguunin johtaja Niina Sergejeva tarjoilee aamiaiseksi itsetehtyä kalaa.
www.hostel-laguun.ee
 |
| Kalaa heti aamusta |
Kallaste 2009 kesällä
-
- 1300 asukasta, lähinnä venäläisiä
- kirkko, punaiset kalliot nähtävyyksiä
- Pankkiautomaatti, supermarket, posti, ravintola, joka voi sulkea oven milloin vain
- ranta jyrkkää, hiekkarantaa tosi vähän
- bussilla noin tunti Tarttoon, tunnin vuoro halkoo peltoja, suoraa tietä pikkukylät ohittaen, hitaampi noin 2 tuntia kestävä linja kannattaa tehdä toiseen suuntaan, silloin näkee paikalliselämää
-
 |
| Kallastelaisia järven rannalla |
 |
| Katukyltit kahdella kielellä |
 |
| Muovikassista päätellen Lille löytyy täältäkin. |
 |
| Lämmitetäänkö kerrostalotkin puulla? |
 |
| Matot kuivumassa |
 |
| Takapihalla kuivatetaan kasveja |
