Kolarin lähialueen hiihtokohteista saa käsityksen jo asemalla kun junalastillinen lomalaisia purkautuu hiihtokeskuksiin suuntaaviin busseihin. Koululaisten loma-aikaan Levin bussit täyttyvät riehakkaista nuorisoporukoista ja Ylläksen vuorot perheistä ja pariskunnista.
Matkailumielessä Ylläs jakautuu kahteen osaan: hiljaiseen ja hajanaiseen Ylläsjärveen ja hieman tiiviimpään Äkäslompoloon, jossa sijaitsee kyläkeskus vaatimattomine palveluineen.
Luonnon rauha ja edulliset majoitustarjoukset houkuttavat Ylläkselle. Julkisilla kulkuvälineillä saapuvat huomaavat varsin pian, että autoa tarvitaan. Ylläsjärven puolella majoittuneelle pistäydynpä 15 kilometrin päässä Äkäslompolossa –ajatus muuttuu helposti päivän kestäväksi ohjelmanumeroksi bussilla liikkuessa.
Ski-bussi on maksullinen, mikä tietää lisälaskua jo pelkästään siitä, että siirtyy laskettelurinteeseen. Ski-bussi kulkee harvakseltaan klo 19 asti. Sen jälkeen tulevat kehiin bilebussit omine lippuineen ja taksit.
Jalan kaikkialle on matkaa kaksi kilometriä, tuo mystinen Lapin mitta: kaksi kilometriä kävelyä ei tarkoita 20 minuuttia vaan jotain ihan muuta.
Monet rinteestä etäämpänä olevien hotellien täyshoitolaiset kaipaavat retkipakettia lounaan sijaan. Kuka kesken laskettelun lähtee lounaan vuoksi hotellille? Eritoten mikäli on ski-bussin varassa, joka maksaa kolme euroa sivuunsa, ja jonka vuoroväli on kaksi tuntia. Hissit lopettavat aikaisin, jotkut jo ennen viittä, muutamat kulkevat iltaseitsemään. Sekä aamu- että iltapäivän hiihtoajat kutistuisivat hotellilla lounastamisen vuoksi kuin villapaita pesukoneessa.
Ylläsjärven puolella on hyvät mahdollisuudet bile-addiktin vieroitushoitoon. Perhelomien aikaan Hotelli Ylläsrinne tarjoaa iltaohjelmana karaokea, limudiskoa ja aikuisille tanssia. Murrosikäiset käyvät pyörähtämässä oven suussa. Humppaorkesterit eivätkä limudiskon pikkuprinsessat ja karaokea vetävät kolmivuotiaat heitä kiinnosta.
Rinnebaarissa järjestetään silloin tällöin konsertteja, johon pääsevät myös alle 18-vuotiaat. Vähäiset vaihtoehdot nyppivät joitakin nykyisiä murkkuja – muutaman vuoden päästä itsenäisiä päätöksiä tekeviä matkailijoita – toisaalta on paljon niitäkin, jotka pitävät iltojen virikkeettömyydestä. Moni varustautuu ajatuksella, että hiihtämään tänne on tultu, muuta ei tehdä.
Muuttuvat sääolosuhteet on hyvä huomioida hissilippujen hankinnassa. Edullinen viikkolippu voi huonolla tuurilla jäädä monen päivän osalta käyttämättä. Koulujen talvilomaviikoilla pakkanen on usein paukkunut.
”Ilmoille emme mahda mitään”, valistaa lipunmyyjä. ”Sairaustapauksissa saa palautusta jos lipuista yksikolmasosa jää käyttämättä.”
Laskettelurinteitä Ylläksellä on riittävästi tavanomaisiin tarpeisiin, samoin murtomaalatuja. Jopa ruuhkaviikoilla löytyy latuosuuksia, joissa saa hiihdellä ylhäisessä yksinäisyydessään. Latukartta on ehdoton, sillä opasteissa on vielä kehitettävää. Lumi peittää puiset latuopasteet helposti.
Oli kyse latuopasteista tai muista matkailijan toiveista, palautetta otetaan mielellään vastaan.
 |
| Simo opastaa hiihto- ja muilla retkillä |
Matkailun parissa toimiva Simo kertoo:
”Saunassa satuin kuulemaan kuinka joku manasi roskakorin puutetta. Rivien välistä kuulsi, että muutakin oli hampaankolossa. Usein puutteet on helppo korjata, jos niistä kerrotaan. Niin kuin roskakorikin! Kyllä sen joku olisi pesuhuoneeseen kiikuttanut, jos olisimme vain tienneet tarpeesta.”