Santiago de Compostelaan johtavan pyhiinvaellusreitin viimeistä sataa kilometriä kutsutaan pyhiinvaeltajien keskuudessa turistireitiksi. Nimitys johtuu siitä, että reitin viimeisellä osuudella kulkee ylivoimaisesti eniten vaeltajia, joskus jopa ruuhkaksi asti. Läheskään kaikki eivät ole matkalla uskonnollisista syistä. Osa on kuntoilemassa tai kulttuurimatkalla tai muuten vain nauttimassa kauniista maisemista.

Turistireitillä kohtaavat niin Ranskan puolelta yli Pyreneiden 750 kilometriä kulkeneet kuin sataa kilometriä vaeltavat nautiskelijatkin, jotka haluavat kävellä kunnolleen sopivan päivämatkan ja muistoksi kävelystään pyhiinvaellustodistuksen eli compostelan. Compostelan saa kun kävelee sata kilometriä tai pyöräilee kaksi sataa. Monet vähimmäismatkaa jalan kulkevat aloittavat reilun sadan kilometrin päässä Santiagosta olevasta Sarriasta, jonne on hyvät yhteydet. Matkanteko rasittaa juuri sen verran kun itse haluaa, päivämatkan voi valita kunnolleen sopivaksi, sillä yöpyminen järjestyy helposti. Kaikkien kukkaroille sopivia yöpymisvaihtoehtoja löytyy ja niitä on riittävän tiheässä. Jos rinkka tuntuu painavalta, voi sille tilata taksikyydin.

Pulpokaupunki Melide

Viisikymmentä kilometriä ennen Santiagoa on Meliden kaupunki, joka on ottanut itselleen Pulpo-kaupungin tittelin. Pulpo tarkoittaa mustekalaa ja pulperia mustekaloihin erikoistunutta ravintolaa.
”Ihmiset ovat vain alkaneet pysähtyä Melideen syömään pulpoja ja sana on levinnyt”, kertoo turisti-infon virkailija, kun kyselen miten titteli on Melidelle annettu. ”Sitten kaupunkia on ruvettu kutsumaan Pulpo-kaupungiksi.”

Galicia elää merestä. Atlantti antaa kaloja ja mereneläviä. Simpukka on Santiagon tunnus, joka juontaa juurensa Pyhään Jaakobiin, kaupungin pyhimykseen. Hänen kerrotaan ajautuneen rantaan Galiciassa simpukoiden peittämänä. Santiagoon johtava pyhiinvaellusreitti on merkitty simpukkasymbolein. Simpukkakuvio opastaa vaeltajat aina oikeaan suuntaan, se vie matkan varrella oleviin pyhiin kohteisiin, kirkkoihin ja pyhiinvaeltajien majataloihin.

Pulpo-annokset ovat Meliden parasta antia. Ne palkitsevat kaupungin läpi vaeltavat nautiskelijat ja pyhiinvaeltajat.

Kaupungin halki johtavan pyhiinvaellusreitin varrelle osuva Pulperia Ezquiel on pullollaan väkeä kun saavumme kaupunkiin painavine rinkkoinemme. Ravintolasta kuuluva ilonpito suorastaan riuhtaisee meidät sisään. Viikonloppumatkalla oleva espanjalaisseurue panee parastaan. He ottavat ilon irti Caminosta – pyhiinvaelluksesta. Viini virtaa, pulpo-annos toisensa jälkeen häviää, tupakka palaa ja laulu raikuu.

Tarjoilijat puikkelehtivat lattialla makaavia rinkkoja vältellen pöydästä toiseen. Korkealla päänsä yläpuolella he tasapainottelevat suuria tarjottimiaan. Viini saviruukussa keikkuu kohti janoisia. Viini juodaan laakeanmallisista saviastioista.

Ovensuussa kattiloissa kypsentyvät mustekalat. Galicialaisen mustekalan mureuden salaisuus on kuulemma siinä, että mustekalaa hakataan raivokkaasti puunuijalla ennen puhdistusta. Pulperian asiakkaat kuitenkin säästetään siltä. Kokki vain leikkelee kypsyneet, tulikuumat mustekalat näyttävästi suuhun sopiviksi paloiksi ja asettaa palaset pyöreälle puulautaselle, joka on yleinen tapa tarjoilla Pulpo a la Gallegaa. Päälle ripotellaan sormisuolaa, oliiviöljyä ja paprikajauhetta. Pulpo-annoksen kanssa voi tilata myös perunoita. Ne kypsytetään mustekalojen keittoliemessä.

Pulperian meteli ylittää todennäköisesti kaikkien direktiivien rajat. Tunnelma tarttuu reppuselkäisiin ja lisää valuu sisään. Monelle muulle käy samoin kuin meille, ilo vetää puoleensa, ja he päättävät jäädä lounaalle. Kielten sekamelska on mahtava.

Osalle vaeltajista Pulperia Ezquiel ei ole mikään puolimatkan krouvi niin kuin Sarriasta matkaan lähteneille, vaan he ovat mielestään lähes perillä. Matkaa saattaa takana olla yli seitsemänsataa kilometriä, rakkulat kivistävät varpaissa ja käynti on etukenoista, mutta silti sisältä näyttää löytyvän pieni riehakas vaeltaja.

Tavanomaisesti matkakumppanini ja minä olemme syöneet vasta illalla, kävelyurakan päätyttyä. Täydellä vatsalla ei jaksa kävellä. Toisaalta olemme joutuneet usein joutuneet odottamaan iltaan, koska ravintolat aukeavat vasta iltamyöhään, kahdeksan maissa.

Melidessa päivän kävelyrupeamamme päättyi jo lounasaikaan. Espanjalaisseurue lähti jatkamaan matkaa rytmikkäästi Camino-lauluaan hoilaten.

Meille viini ja pulpot tekivät tepposet. Jaksoimme juuri ja juuri raahata rinkkamme lähimpään refugioon – pyhiinvaeltajille tarkoitettuun majapaikkaan. Tilanne näytti olevan tuttu refugion pitäjälle. Hän kysyi, olimmeko olleet pulperiassa. Kun nyökkäsimme, hän hymyili tietävästi ja suositteli iltapäivätorkkuja. Hyvä neuvo. Unta ei tarvinnut houkutella.

Tarjoilija kiiruhtaa tuomaan kahvia.