Näkemistä, kokemista ja lukemista
Quiton vanhan kaupungin kujalla näin kuinka kulkukoira kamppaili saadakseen ruokaa sisältävän paketin auki. Paikalle riensi epämääräisiin vaatekertoihin pukeutunut mies ja ryhtyi avaamaan pakettia koiran kanssa. Ensin ajattelin, että onpas kiltti, kun auttaa koiraa saamaan suupalan, kunnes näin, että mies halusi osansa siitä. Kerjäläinen oli kiltti ja kohtuullinen. Hän ei syönyt kaikkea itse, vaan jakoi aterian…
Ihmisten julmuudella ei ole mitään rajaa. Tutustimme tarhaan, jossa hoidetaan hylättyjä ja viranomaisten huostaanottamia eläimiä. Kilpikonnia, joiden kilpiin oli porattu reikiä, jotta niitä voisi taluttaa remmissä kuten koiria. Papukaijoja, joilta siivet oli katkaistu. Monia yksilöitä, joita on pidetty lemmikkeinä vastoin kansainvälisiä sopimuksia, ja jotka eivät enää selviä viidakossa. Amazoonicoa meille esitteli USA:sta kotoisin oleva vapaaehtoistyöntekijä. Hän…
Pääsiäspyhät livahtivat Pakana pyhiinvaelluksella -kirjaa lukiessa ja omia camion-kuvia katsellessa. No, eilen oli pakko lähteä liikkeelle. Kävelimme lounaalle camino-päivämatkan päähän (3,5 tuntia). Tänään sänky-caminoni taas jatkui. Kuvissani olen päässyt jo Galician hallintoalueelle. Mietteissäni vaikka mihin. Camino edustaa minulle vapautta. ”Omaisuus” matkaa selässä. Pää on usein pilvissä, mutta jalat aina maassa. Juuri tuo vapaus jäi kaivelemaan. Tuli niin paha olla, kun…