Näkemistä, kokemista ja lukemista
Galcian osuus Santiagon tiestä näyttää maisemaprofiileissa melko tasaiselta, mutta päiväkausia olemme menneet ylös alas, ylös alas. Vihreät niityt hivelevät silmää, mutta toisaalta kertovat siitä, että täällä sataa myös. Tässä vihanneksessa on paljon rautaa, vakuuttaa satoa korjaava mies. Ora, Kaliforniasta radan lähteellä. Peregrinolla on jo siivet Välillä voi piipahtaa muutaman kymmenen asukkaan kylässä maitokahville. Tässä baarin…
Vilachan kylässä asuu australialaisnainen, joka hurahti caminoon aikoinaan. Nykyään hän tarjoaa miehittämätöntä kahviopalvelua kulkijoille. Kaikille ei liene selvää mitä palvelu tarkoittaa, heitä varten ohjeistus.
Loputon ketju puoliksi asuttuja kyliä. Vastakohtana prameita kolkuttimia lähes rauniotaloissa. Gonzar on yksi monista muutaman kymmenen asukkaan kylistä.
Kumpi väistää? Pian Calician rajapyykin jälkeen alkoivat kilometritolpat: puolen kilometrin välein etäisyys Santiagoon. Sadan kilometrin kohdalla oli tungosta. Kaikki kuvauttivat ja kuvasivat. Yllätys, yllätys, parin sadan metrin päässä on toinen. Koiratkin ihmettelevät peregrinoja.
Xacobea albergue Tricastelassa hyvä. Tilaa liikkua. Siisti . Kauppa ja ravintolat lähellä.
Aina ei voi olla aurinkoista. Huipulla tuulee. Peregrino-patsas ihmettelee peregrinoa, joka ihmettelee patsasta noin 1200 metrin korkeudessa.
Otsalamppu on tarpeen vuoristossa. Pimeys yllätti sillä välin kun olin ravintolassa illallisella. Säkkipimeässä oli mahdoton löytää takaisin, mutta onneksi samaan albergueen suuntasi sellaisia, jotka olivat varustautuneet lampulla. Tosin jouduin odottelemaan läpi kolmen ruokalajin aterian, sillä he tulivat vasta kun itse olin lopettelemassa. Yllättäen – monen viikon jälkeen – suomalaisia ilmestyi Kauniina päivänä näkee pitkälle.
Yhtäkkinen pyssynpauke havahdutti kulkijat ajatuksista Villafranca del Bierzon metsäteillä. Metsästäjät vakuuttivat ampuvansa jäniksiä, ei peregrinoja.
Tänään ilmojen herra kaatoi pari pilvellistä niskaani. Nyt kuivattelen niitä aivan ihanassa alberguessa, Pieros-kylässä (20 asukasta). Kirjauduin jo sisään Cacabelosin municipaliin mutta tajusin, että en saa kuivaksi tavaroita, joten jatkoin tänne. Hyvä juttu, sillä kaikki oli märkää, varmaan niskasta vesi valuu rinkan sisään, olisi ehkä sittenkin se sadeviitta hyvä. Albergue Pieros on erikoistunut kasvisruokaan. Hyvää…
San Nicolas on suuri pyhiinvaeltajien suoja. Sinne mahtuu 185 henkeä ja se toimii lahjoitusten turvin. Lahjoitus annetaan valvovien silmien edessä heti saavuttaessa. Pihamaalla on kirjailija Jouko Tyyrin muistomerkki. Hän kuoli täällä Ponferradassa, 202 kilometriä ennen Santiagoa. Kilpailu on kovaa. Kun peregrinot jatkavat matkaa aamutuimaan, portilla jaetaan jo mainoksia seuraavasta majapaikasta. Mainoksissa luvataan puhtaat lakanat joka…
Irlantilaismies tutkii Rautaristille jätettyjä esineitä ja luo välillä puoliksi huvittuneen, puoliksi ärtyneen ilmeen puun katveessa ruokailevien korealaisnuorten suuntaan. He kuuntelevat varsin kovaäänistä poppia yhteisestä kaiuttimesta. ”Lomailevat, eivätkä ota huomioon pyhiinvaeltajia ja muita rauhaa haluavia”, irlantilainen paheksuu. Monilla Santiagon tietä kulkevalla on repussa kivi tai jokin tärkeä esine aina kotimaasta asti. Se symbolisoi jotain kantajaansa hiertävää…
Nyt se on nähty, tyly asiakaspalvelija, harvinaisuus näillä main. Foncebadenissa, pikkukylässä vuorten kupeessa valitsin hiljaisimmalta vaikuttavan alberguen, Conventon, koska halusin lukea saamaani kirjaa. Hiljaisena se pysyikin. Olin ainut asiakas sinä yönä, eikä ihme, sillä vastaanoton tyly tyyppi varmaan karkotti herkkänahkaisimmat. Palveluilme jatkui johdonmukaisena aina illalliseen asti, jonka söin lattianpesuveden loiske taustamusiikkina. Muiden peregrinojen kanssa jaoimme yöpymiskokemuksia….
Sain jo aikoja sitten viestin suomalaiselta Soililta. Hän oli saanut luettua Kaari Utrion Oppinut neiti -pokkarin loppuun ja ilmoitti minulle alberguen, johon jättää sen minua odottamaan. Camino-kirjasto toimii. Foncebadonissa koitti joulu, kun vetäydyin makuupussiin romskun ja suklaalevyn kanssa. Kaksi kuukautta ilman suomenkielistä luettavaa. Ei väliä vaikka olen sen jo kertaalleen lukenut. Nyt olen jo toista…
San Miguel -majatalon isäntä, Pedro on taiteen ystävä ja tarjoaa maalaustarvikkeet peregrinoille. Monet ovatkin tarttuneet tilaisuuteen; maalauksia löytyy joka puolelta taloa. (Hospital de Obrigo) Siitä välineet Kuka tahansa voi maalata Muiden peregrinojen maalauksia Begoña ja Pedro – alberguen omistaja sisarensa kanssa Hospitalero on paikan sydän. Tässä vapaaehtoinen hospitalero Alberto vilkuttaa buen camino -toivotuksen keralla…
Ensimmäinen lude vai onko se lutikka! Olin aikeissa majoittua Hospital de Orbigossa Perroquial Orden de Malta majataloon, mutta onneksi en ehtinyt purkaa tavaroita ennenkuin huomasin ötökän lakanoissa. ”This is camino”, rauhoitteli hospitalero ja esitteli miten tietää, että kyse on luteesta. Hän listi ötökön sormellaan ja kas, luteen merkki, veriläikkä ilmaantui. Hospitalero tarjosi uusia lakanoita ja…
Monet ajavat Leonista bussilla Astorgaan, enkä yhtään ihmettele. Sekä Leoniin saapuminen, että sieltä poistuminen caminoa myöten, ei tarjoa juurikaan silmänruokaa. Leon – Hospital de Orbigo väli on apein tähän asti näkemistäni caminon vaellusosuuksista. Virgen del Camino – Villadangos del Paramo reitti kulkee kilometrikaupalla vilkkaasti liikennöidyn tien laitaa ja kiemurtelee välillä moottoriteiden solmuissa. Vaihtoehtoinen reittikin löytyy, siellä on…
Benediktiini-nunnien luostarissa asuu parikymmentä nunnaa. Sen yhteydessä olevassa majatalossa majoitetaan peregrinoja. Nunnat eivät kuitenkaan hoida käytännön toimia majatalossa, vaan vapaaehtoiset kuten kuvan argentiinalainen Carlos. Tässä hän askartelee saatesanakääröjä iltamessun jälkeen peregrinoille jaettavaksi. Majatalon hoitaja Julia: ”Vielä viime vuonna toimimme lahjoitusperiaatteella mutta nykyään joudumme ottamaan yöpymisestä viisi euroa. Peregrinot eivät antaneet riittävästi rahaa, jolla olisimme voineet…
Alkumatkasta amerikkalainen nainen kainosteli pyykkinsä kanssa. Hänestä tuntui oudolta ripustaa alushousunsa yhteisille pyykkinaruille. Samoin suihkutiloissa häntä kiusasi yksityisyyden puute. Kuvassa tavanomainen tapa kuivattaa pyykkiä: se mikä ei ehdi yön aikana kuivua ripustetaan hakaneuloilla rinkaan roikkumaan ja toivotaan auringon paistetta.
Tavanomainen näky majataloissa sadepäivinä. Jalkineet kuivuvat nopeammin kun niihin tunkee sanomalehteä. Paikallinen istuu sadepäivänä caminon varrella. Kuin sieniä sateella! Leonin lähistöllä kerättiin ahkerasti sienisatoa talteen.