Monet ajavat Leonista bussilla Astorgaan, enkä yhtään ihmettele. Sekä Leoniin saapuminen, että sieltä poistuminen caminoa myöten, ei tarjoa juurikaan silmänruokaa. Leon – Hospital de Orbigo väli on apein tähän asti näkemistäni caminon vaellusosuuksista.
Virgen del Camino – Villadangos del Paramo reitti kulkee kilometrikaupalla vilkkaasti liikennöidyn tien laitaa ja kiemurtelee välillä moottoriteiden solmuissa. Vaihtoehtoinen reittikin löytyy, siellä on vähemmän rekkaliikennettä, sanovat sen valinneet. Kannattaa tarkistaa.
Viimeiset, pitkänpitkät kilometrit ennen Leonia joutuu vaeltamaan teollisuusaluetaivalta myöten. Silloin minulla oli yksi niistä hetkistä, jolloin ajattelin, että matkan varrella olevaan Santa Isabelin psykiatriseen sairaalaan voisi napata kaikki rinkaselkäiset kulkijat.
Jossain kaupungin äärillä kanssakulkijani, espanjalainen sairaanhoitaja, Consuelo ehdotti, että otettaisiin pienet lasilliset. Se kuulemma antaa voimia caminolla. Espanjalaiset käyttävät paljon pienennysmuotoja: pikku viinit, pikku oluet, pikku sitä sun tätä. Kaikesta tulee jotenkin sallitumman oloista, kun kyseessä on pieni määrä.
”Con vino – camino mas alegre”. (Viini tuo iloa kulkemiseen.) Arvelin Consuelolla olevan sisäpiiritietoa jo ammattinsakin puolesta ja niin suostuin seuraavaan baariin. Nappasin yhden rositan ja hän kaksi. Lasillisten jälkeen jalka nousi kepeästi muutaman kilometrin, mutta sitten iski väsy.
 |
| Vihdoin Leonin vanhaa kaupunkia ympäroivällä muurilla. Consuelo lepuuttaa jalkojaan ennenkuin lähdemme majapaikkaa etsimään. |
Leonista jatkoin matkaa bilbaolaisen pariskunnan kanssa. He vetelivät lounaalla viinit ja muut. Erityisesti punaviinin terveellisyyttä he hehkuttivat ja sitä alegriaa – iloa.
Kun seuraavan etapin majapaikka häämötti, uskaltauduin tilaamaan paikallista viiniä.
”Jos syö samalla kun juo, ei alkoholisoidu”, Rocio-rouva neuvoi kun katselin hämmästyneenä tarjoilijan viinin kyytipojaksi tuomaa pikkupala-annosta.
Liekö perua tästä uskomuksesta tapa, että viiniä tilatessa mukaan tulee ilman eri pyyntöä pikkupaloja – tapas tai pinxhos, niin kuin niitä näillä nurkilla kutsutaan. Eri viinien kanssa eri pikkupalat.
Valitsemani viinin pikkupalat, siankorvat, jäivät lautaselle. ”Paikallinen, hyvin tavanomainen pinxhos”, valisti Rocio. Taas kerran herää kysymys, miksi possun takamus maistuu mutta eivät korvat.
 |
| Rocio ja Eusebio |
”Emme osaa euskaraa, baskin kieltä kuin muutamia lauseita”, harmittee Rocio. ”Kaksi sukupolvea menetti euskaran taidon, koska oli kiellettyä puhua sitä.”