Näkemistä, kokemista ja lukemista
Camino del Norten vaellus jatkui Ribadeosta Gontániin osittain bussin kyydissä. Olo oli yhä hutero, vaikka flussa jo näytti hellittävän. Mondoñedon majatalossa vastaanotto oli kiva. Roberto, majatalon isäntä ja vieraaksi tuleva Saskia olivat intoa täynnä, kumpikin omalla tavallaan. Kaivonkansien kavalkadista oli suorastaan vaikea valita, mitkä julkaisen tässä artikkelissa. Ribadeo- Mondoñedo bussilla, kävelyä 4 km Hauska mies…
Tässä vaiheessa Camino del Norte vaellusta suunnitelmat menivät uusiksi flunssan takia. Vaelsin Tapia de Casariegosta Ribadeoon mutta huomasin, että kroppa kertoi levon olevan paikallaan. Päädyin viettämään kolme yötä Ribadeossa. Tapia de Casariego – Ribadeo, 13 km /26.9.20225 Tapia de Casariegosta tai kuten paikalliset sanovat ”Tapiasta” seuraavaan kohteeseen, Ribadeoon matka jatkui tasaista maastoa. Välillä peltoja, välillä…
Vaellus Camino del Nortella on yllätyksiä täynnä. Yhtenä päivänä joudut supermarketin salaattikipon armoille, toisena päivänä saat 15 eurolla kolmen ruokalajin aterian viineineen päivineen. Majataloistakaan ei aina tiedä. Tai ehkä tietäisi, jos jaksaisi lukea netistä arvosteluja. Joskus majatalot tarjoavat mukavat olosuhteet, toisinaan taas ovat mitä ovat. Vesi onneksi suihkuissa on yleensä lämmintä. Pari päivää meni, kun…
Camino del Nortella voi rinkan jättää kuljetettavaksi. Kokeilin palvelua Luarcasta La Piñeraan. Yllätys, yllätys! Rinkka löysi perille La Piñeran majataloon. Majatalon ovella odotti toinenkin yllätys. Kohtaaminen, josta en olisi niin piitannut. Luarca – La Piñera, 16,5 km /23.9.2025 Päädyin kokeilemaan rinkan kuljetuspalvelua, jota alueella hoitaa Correos eli paikallinen Posti. Muitakin toimijoita on, mutta tämä näytti…
Seuraavat neljä vaelluspäivää Camino del Nortella sisälsivät rankkoja polkuja ja jyrkkiä nousuja. Matkalla oli kaivonkansia enemmän kuin kohtaamisia ihmisten kanssa. Avauskuvan kissa tarkasteli minua varsin pitkään. Kiva nettikohtaaminen oli kun varasin majoitusta seuraavalle etapille. Sata vaelluskilometriä Camino del Nortella takana Sata vaelluskilometriä on takana. Tiedän jo, että en ole parhaimmillani ylämäissä. Kanssakulkijani sen sijaan pärjää…
Kahtena seuraavana päivänä vaelsimme 16 kilometriä kumpanakin päivänä. Camino del Norte tarjosi maantienlaitaa, metsätaipaleita ja Nortella kun olimme, niin myös mäkiä kiivettäväksi. Näiden päivien kohtaamiset liittyivät enemmän kohtaamiseen omien ajatusteni kanssa. Kaivonkansikin löytyi. Useitakin, mutta yhden valitsin tähän artikkeliin. San Martin – Muros de Nalón, 16 km, klo 8–13 / 17.9.2025 Ensimmäisenä päivänä oli ihania…
Aviles – San Martin, 7 km / 16.9.2025 Kun odotimme San Martinin majatalon avautumista, pihaan ilmestyi espanjalaismies. Hyppäsi pyörän selästä, höpötti ja koikkelehti paikasta toiseen. Välillä puhui kovaan ääneen puhelimeen. Yritti selostaa jotain meille kahdelle paikalla olevallle. Espanjan kielen taitoni haihdutin taivaan tuuliin, jottei tarvitse jatkaa keskustelua. Hän jatkoi yksinään. Sitten hän häipyi yhtä nopeasti…
Camino de Norten varrella olevan Casa Rural Selmo -majatalon ravintolassa aamutuimaan hyöri argentiinalainen mies. Hän huolehti aamiaisesta, mutta ehti myös vaihtamaan jokusen sanan. Innostui kun kuuli, että olen viettänyt muutaman kuukauden hänen kotimaassaan. Itse hän on asunut seitsemän vuotta Espanjassa. Vaimo on espanjalainen. Olivat varmaan majatalon omistajia. Tukevan aamiaisen jälkeen oli mukava lähteä poluille. Zancornio…
Näin alkoi caminomme Espanjassa pohjoisella reitillä, Camino Nortella. Alkuasetelmat voit lukea edellisestä postauksesta. Lento Madridiin Finnairilla, iltamyöhään perillä /13.9.2025 Varausvaiheessa olisi pitänyt tarkistaa jo samalla hetkellä kun varaa, onko lentoasemalta suoraa yöbussia Gijoniin. Ja varata heti. Paikat olivat menneet jo seuraavaan päivään mennessä, niinpä me matkasimme pidemmän kaavan mukaan. Ensin lentoasemalta Burgosiin, jossa vaihdoimme kolmen aikaan…
Avauskuvassa jännitän. Silloin olin vasta siinä vaiheessa, että olin menossa tapaamaan ehkä tulevaa vaelluskaveriani. Taas jännitän, kohta lähtö. Kolmas osuus Camino Nortella eli Pohjoisella reitillä Olen vaeltanut kahdessa erässä Espanjassa Santiagon teiden Pohjoista reittiä: vuonna 2015 heinäkuussa San Sebastian – Santander ja vuoden 2016 loka- ja marraskuussa Santander-Salas. Jäljellä on 340 km eli Gijonista Santiagoon….
Tänään avautui Espanja myyttien takaa -näyttely Sinebrychoffin taidemuseossa. Esillä on kuusikymmentäkuusi 1800–1900-luvun espanjalaista maalausta, jotka kertovat espanjalaisuuden mielikuvista ja myyteistä. Lähinnä eurooppalaisten matkailijoiden mielikuvia Espanjasta ja taiteilijoiden inspiroitumista näistä. Maalauksissa näkyy Andalusian eksotiikkaa, flamencon tunnelmaa ja espanjalaisia perinteitä. Jonkin verran näkyy myös orientalismia. Taiteilijat ovat näköjään liikkuneet ennenkin valon perässä. Jännä juttu, jota en ihan…
Kara-Kameroiden tämänkertainen ulkomaan kuvausmatka suuntautui Kaakkois-Viroon, Võrumaalle eli Võrun maakuntaan. Ajomatkaahan siinä tuli vaikka Virossa etäisyydet ovat lyhyet. Kun liikkeellä on kuusi kuvaajaa kiemuroita tulee pakosta. Etenimme leppoisasti etukäteen mietittyjen suuntaviivojen saattelemana ja pysähdyimme, kun joku keksi kuvauskohteen. Vaikka kuvasimme samoissa kohteissa kaikki saivat aikaan omanlaisiaan kuvia, toki tulee toistoakin. Kuvia voit käydä vilkaisemassa Kara-Kameroiden…
Kohta koittaa Viron reissu. Siihen valmistaudun taas lukemalla. Tällä kertaa haaviin osui virolaisen kirjailijan Mudlumin teos Tätini Ellen. Se kertoo Virosta ja sen lähihistoriasta. Mukana on kuvauksia Neuvosto-Virosta kuin myös Viron toisen itsenäistymisen jälkeisestä ajasta. Kaikki kerrottuna pienten, ihmisiä lähellä olevien yksityiskohtien avulla – esineitä, asuinpaikkoja, muistoja. Muisteluissa liikutaan pääasiassa Tallinnan Meriväljan kaupunginosassa ja Muhun…
Iida Turpeisen esikoisromaani Elolliset kertoo stellerinmerilehmän tarinan. Tämä jättikokoinen eläin löydettiin 1740-luvulla Beringinmereltä. Sen liha, rasva ja nahka oli haluttua tavaraa ja vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa se metsästettiin sukupuuttoon. Stellerinmerilehmä oli suuri ja hidasliikkeinen, siksi helppo saalis. Stellerinmerilehmän vaiheita vuosisatojen ajan Elolliset -kirjassa kerrotaan eri aikakausien ja henkilöiden näkökulmasta stellerinmerilehmän tarinaa. Ensimmäisenä kirjassa kuvataan luonnontutkija Georg…
Onpas Helsingissä yleisiä saunoja! Se oli ensimmäinen ajatus, kun selasin Katja Pantzarin opaskirjaa Helsinki by Sauna. Siinä esiteltiin Helsingin yleisiä saunoja ja suomalaista saunakulttuuria. Oli mukana muutama Espoossa, Vantaalla ja muualla pääkaupunkiseudulla sijaitseva. Toinen ajatus oli, että onpas kauniita paikkoja nautiskella löylyistä. Englanniksihan tämä pieni opus on, mikä viittaa siihen että tieto on suunnattu ulkomaalaisille…
Eilinen iltapäivä kului lähiluontokohteissa. Ympäristöministeriö järjesti retken Kirkkonummelle, jossa tutustuimme Helmi-ohjelmaan ja muutamaan sen kohteista. Helmi-ohjelma on vapaaehtoisuuteen perustuva ohjelma, jonka tarkoituksena on vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja parantaa heikentyneiden elinympäristöjen tilaa Suomessa. Helmi-ohjelmaa koordinoi ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö. Mukana on myös ELY-keskukset, Metsähallituksen Luontopalvelut, Suomen metsäkeskus ja Suomen riistakeskus. Ohjelman toteuttamiseen osallistuu kuntia ja…
Käväisinpä hulluttelemassa Helsingin uudella leikkikentällä Paradox Museumissa. Se sijaitsee matkailijoita ajatellen keskeisellä paikalla Fabianinkadulla. Ja matkailijoillehan museo on oiva käyntikohde. Paradox Museum Helsinki avattiin nelisen kuukautta sitten ja siellä on ehtinyt hulluttelemaan lähes sata tuhatta kävijää. Näitä vastaavia museoita on ympäri maailmaa parissa kymmenessä kaupungissa. Maailmalla Paradox Museumeissa on käynyt noin kaksi miljoonaa vierasta. Paradox…
Taiteiden yönä 14.6. juhlittiin Eija Pokkisen ja Timo Pyhälän Maaemon katse -näyttelyn avajaisia Laterna Magican tiloissa Rauhankadulla. Samassa yhteydessä oli tilaisuus tutustua elokuvaohjaaja Risto Jarvan valokuviin. Niihin on ikuistettu 1950-luvun maisemia ja ihmisiä ympäri Eurooppaa. Molemmat näyttelyt ovat avoinna 6.9.2025 asti. Eija Pokkisen piirroksia ja Timo Pyhälän kiviveistoksia Maaemon katse -näyttelyssä Eija Pokkiselta on esillä…
Rakkaustarina, joka alkaa sontakuoriaisesta! Voiko olla enää kiehtovampaa yhdistelmää. Kehystarina on varsin perinteinen, mutta yksityiskohdat tekevät Jenna Kostetin romaanista Sinisiipisten saari mielenkiintoisen. En voi olla miettimättä, mitä kirjailija oli pohtinut tarinaa keksiessään. Ja ennen kaikkea mitä hän on oppinut kirjoitusprosessin aikana koppakuoriaisista ja muista luonnon vähemmän esillä olevista eliöistä. Siis mikäli ei jo entuudestaan tunne…
Hieman arvelutti ottaa tämä Sielujen saari -kirja saarilukemiseksi. Teema kuulosti rankalta. Mutta hyvä, että otin, sillä se osoittautui hienoksi lukukokemukseksi Turunmaan saariston mökkimaisemissa. Aihe on rankka, mutta Johanna Holmströmin tapa kuvata Seilin saaren asukkaiden kohtaloita ei onneksi ahdistanut liikaa. Sielujen saari vie Suomen historiaan ja ihmismielen syövereihin. Kirja alkaa 1890-luvun Suomesta, ajasta jolloin naisten mielenterveysongelmia…